Opettajan oma jaksaminen



Olen viime aikoina törmännyt paljon opettajien ja varhaiskasvatuksen ammattilaisten kirjoituksiin omasta uupumuksesta. Lasten psyykkiset ongelmat ovat lisääntyneet ja jotenkin tuntuu, että vakassa opetustoimessa ei oikein vielä ymmärretä sitä välttämätöntä tukea mitä opettajat tarvitsisivat, kun joutuvat työskentelemään emotionaalisesti oireilevien lasten kanssa. Olen itse PACE kouluttaja ja olen siltä pohjalta kirjoittanut blogiini opettajan omasta jaksamisesta.


Tämä kirjoitus on pääasiallisesti koottu Daniel Hughesin ja Jonathan Baylinin ajatuksista, heidän seminaareistaan ja kirjallisuudesta (2012).

Daniel Hughes DDP (Dyadic Developmental Practice) -menetelmän luojana on vaikuttanut siihen, miten minä olen erityisopettajana soveltanut heidän ajattelutapaansa omaan työhöni ja kirjoituksiini. Hän on ollut useampina vuosina kouluttajana Tampereen DDP seminaareissa.

Jonathan Baylin koulutukset niin ikään Tampereella ovat tuoneet todella merkittävää tietoa aivojen toiminnasta vuorovaikutuksen yhteydessä. Baylin on kirjan Brain Based Parenting toinen tekijä yhdessä Daniel Hughesin kanssa. Kirja on alla lähdeviitteissä.


Lukkiutunut hoiva


Tässä tulen kuvaamaan sitä miten opettajalle stressaantuneena voi käydä hyvin vaikeasti psyykkisesti oireilevien lasten kanssa. Miten mieli saattaa sulkeutua ja vuorovaikutus ei silloin ole enää oppilaalle toimivaa ja huolta pitävää. Tällöin opettaja toimii puolustautuen eli defensiivisesti. Tätä puolustautumista Hughes ja Baylin kutsuvat lukkiutuneeksi hoivaksi. Käytän tätä käsitettä yleisesti kuvatessani opettajan uupumusta ja mielen sulkeutumista siten, että kyky empatiaan ja oppilaan ymmärtämiseen vähenee tai jopa loppuu kokonaan. Kirjoituksessa yritän antaa vinkkejä siihen miten tällaista tilannetta voisi parhaiten estää. Tärkeintä tietysti on, että tilanteen tunnistaa ja siihen on saatavilla tukea.


Itsestä huolehtiminen


Itsestä huolehtiminen ja voimavarojen suojaaminen on yksi tärkeimpiä asioita, kun työskennellään psyykkisesti haavoittuneiden oppilaiden kanssa. Mieli avoimena ja sitoutuneena pysyminen haastavasti käyttäytyvän oppilaan kanssa ei ole helppoa. Opettajan ja kasvattajan on rakennettava jatkuvasti emotionaalista resilienssiä kyetäkseen vastustamaan lapsen (pätee myös vanhempien kanssa työskentelyyn) defensiivistä käytöstä.


Oman jaksamisen kannalta tärkeää on fyysinen, emotionaalinen sekä henkinen hyvinvointi. Opettajien on saatava rakentaa omaa emotionaalista reserviä koko ajan ja sen mahdollistumisesta on esimiehen huolehdittava. Jos henkilökunnalla ei ole aikaa ja tilaa vahvistaa emotionaalista varantoaan, heidän resilienssikykynsä heikkenee, josta seuraa väistämättä uupumista. Opettajilla on paljon vaatimuksia; on opetettava oppilaita, pitää suunnitella opetusta, on tehtävä paperityötä, on pidettävä yhteyttä vanhempiin ja kyettävä yhteistyöhön kollegoiden kanssa jne. Kotona saattaa odottaa vielä lisää töitä. Näiden kaikkien valtavien vaatimusten keskellä olisi löydyttävä omaa aikaa vain olla tai tehdä mieleisiä asioita, jotta omat energiavarat voivat säilyä ja kasvaa – on oltava aikaa vain ajatella.


Muista huolehtiminen


Me kaikki tarvitsemme huolenpitoa vaikka sitä itsekseen pärjäämisen kulttuurissamme saattaa olla vaikea hyväksyä. Yksi tärkeimpiä oman itsen huolenpitoon ja mielenterveyteen liittyvä asia on, että kykenemme pyytämään tarvittaessa apua. Jos se on opettajalle hyväksyttävää, niin silloin opettajan on myös helppoa tukea ja antaa kannustusta tukea pyytävälle oppilaalle. Ehkä me kuitenkin mieluiten sanomme, että hienoa kun selvitit asia itseksesi kuin että hyvä, että huomasit tulla pyytämään apua.


Kuten on todettu avun pyytäminen ja saaminen on ensiarvoisen tärkeää ja välttämätöntä, kun työskennellään vaikeasti emotionaalisesti oireilevien lasten kanssa. Oppilas tuo koko tunne-elämänsä ja traumansa myös ryhmään ja se osittain aina siirtyy myös opettajaan. Tätä ei voida välttää. Siksi on tärkeää, että opettajalla on esimies/tiimi/avustaja/oppilashuolto/työnohjaus tukena. On hyvä olla mahdollisuus myös ajoittain siirtää vastuu oppilaan kanssa toimimisesta toiselle aikuiselle esim. avustajalle. Etäisyys auttaa hengähtämään ja lisäämään ymmärrystä ja tuntemaan uudenlaista empatiaa oppilasta kohtaan.


Kasvatuksen ja opetuksen ammattilaiset tarvitsevat laadukkaan emotionaalisen tuen/työnohjauksen. Laatu on sitä, että työnohjaajalla on vahva osaaminen ja tuntemus työskentelystä psyykkisesti oireilevien lasten kanssa. Tuki ei voi olla myöskään pelkästään neuvojen ja ohjeiden antamista vaan enemmänkin kuuntelua, tunteiden jakamista ja ymmärtämistä. Jos heti tarjotaan ratkaisuja, niin se voi olla todella loukkaavaa ja lisätä henkilökunnan epäonnistumisen tunnetta. Henkilökunta ei koe tulevansa ymmärretyksi vaan enemmänkin saattaa kokea nopeat ratkaisuehdotukset omien tunteiden ohittamiseksi. Voi tulla tunne, että ai noinko helposti asiat voikin ratkaista ja minä olen niin huono, etten ole siihen kyennyt. Henkilökunta kaipaa kuuntelua ilman, että vaikeuksia väheksytään tai toimia kritisoidaan. Kun opettaja on kokenut tulevansa kuulluksi ja ymmärretyksi, niin hänen on helpompi itsekin löytää erilaisia ja uusia tapoja toimia. Kun opettajalla on riittävästi omaa ajatusaikaa itselle ja hyvä verkoston/työnohjauksen tuki, hän kestää kuormitusta ihan eri tavalla. Tämä on myös suoja sille, ettei opettaja joudu ns. lukkiutuneeseen hoivan tilaan vaan pystyy pitämään mielensä avoimena ja ymmärtäväisenä. Katso blogistani PACE menetelmäkoulussa

https://www.erkkaope.fi/pace-menetelm-koulussa/

sekä Traumainformoitu oppimisympäristö

https://www.erkkaope.fi/traumainformoitu-oppimisymp-rist


Mitä tarvitaan omaan hyvinvointiin


Dan Siegel kumppaneineen on koonnut muistion ”healthy mind platter”, jossa on kirjattu asioita, jotka lisäävät omaa hyvinvointia.


  • Fyysinen terveys: Aerobiset harjoitteet ja yleisesti liikunta

  • Fokusointi: Keskitä huomio yhteen asiaan kerrallaan. Jos on monia asioita mielessä, niin on vaikea olla riittävästi läsnä oppilaille ja läheisille. Multitaskaamista on hyvä välttää. Keskittyminen tietoisesti yhteen asiaan voi auttaa opettajaa kokemaan suurempaa hallinnan tunnetta monien vaatimusten keskellä.

  • Kohtuullista, vähennä ja hidasta: Tämä saattaa olla vaikein osio opettajalle, joka haluaa tehdä työnsä hyvin ja jopa täydellisesti. Saattaa tuntua, että lempeys itse kohtaan ja ”laiskottelu” ei ole oikein, koska on niin paljon tehtäviä odottamassa. Kuitenkin aika, jolloin ei tarvitse tehdä mitään voi olla erittäin elvyttävää ja palauttaa työtehoa.

  • Yhteys muihin: Sosiaalinen verkosto on erittäin tärkeää. Jokaisen pitää saada tarvittaessa tukea ja mahdollisuus jakaa kokemuksia. Ymmärretyksi tuleminen on välttämätöntä hyvinvoinnin kannalta.

  • Uni: Riittävä ja laadukas uni elvyttää ja on jaksamisen kannalta elintärkeää.

  • Leikki: Yhteinen, spontaani ja jaettu hauskanpito voimaannuttaa, jolloin on helppo unohtaa huolet edes hetkeksi. Ongelmat eivät katoa mutta niihin voi saada etäisyyttä.

  • Oma aika: On tärkeää saada omaa aikaa, jolloin voi antaa ajatusten tulla ja mennä. Oman sisäisen maailman reflektointi on yksi tärkeä osa omaa hyvinvointia ja omaa kasvua ammattilaisena. Kun opettaja pystyy ymmärtämään omia sisäisiä kokemuksia, hänen on helpompi ymmärtää ja hyväksyä lapsen sisäistä maailmaa. Näin myös oma empatiakyky vahvistuu. Ymmärtämällä itseä ja omia reaktioita ylläpidetään omaa terveyttä.



Voi ehkä tuntua lannistavalta toteuttaa listalla olevia kaikkia hyvinvointia lisääviä toimia. On ehkä vaikeaa mahduttaa kaikkia näitä asioita päivä- tai viikko-ohjelmaan työssä ja kotona. Kuitenkin näiden asioiden huomiointi voi vahvistaa omaa mielenterveyttä ja emotionaalista hyvinvointia ja antaa lisää energiaa tehtäviin koulussa ja kotona. Kun kasvatuksen ammattilainen tai opettaja joutuu vähemmän taistelemaan stressin kanssa, niin hän voi yllättyä miten paljon enemmän häneltä vapautuu aikaa itse opettamiseen sekä myös tilaa itselle.


Mitä on lukkiutunut hoiva?


Jatkuva yhteyden epäonnistuminen ja jatkuva oppilaan provosointi voivat olla sysäys tämän kaltaiseen tilanteeseen. Dan Hughes ja Jonathan Baylin ovat kirjoittaneet lukkiutuneesta hoivasta kuvatessaan vanhempien kokemusta siitä, kun he eivät koe minkäänlaista vastavuoroisuutta suhteessa lapseen. Opettajat kuvaavat samankaltaista tapahtumaa työskennellessään psyykkisesti oireilevien lapsien kanssa. Silloin suhteessa ei ole mitään vastavuoroisuutta eli kyseessä on ns. lukkiutunut hoivatilanne.


Lukkiutunut hoiva on lähes samanlainen tilanne kuin lapsilla lukkiutunut luottamus, josta Hughes ja Baylin myös kirjoittavat. Kun lapsi joutuu lukkiutuneeseen luottamuksen tilaan, hän vetäytyy suhteesta. Hän pelkää suhdetta eikä koe olevansa turvassa siinä. Ja siksi hän joutuu puolustautumaan pelottavasta yhteydestä. Ks. Traumainformoitu oppimisympäristö (oppilas pelkää kohtaamista)

https://www.erkkaope.fi/traumainformoitu-oppimisymp-rist


Opettajat, jotka ovat luottaneet voivansa tehdä luokkatilan oppilaille turvalliseksi hämmentyvät kokiessaan, että oireileva oppilas mitätöi heidän suhteensa tai häneen ei saa mitään kontaktia. Oppilas vastustaa ja hylkää kaiken mitä opettaja yrittää tarjota. Oppilas ei sitoudu opetukseen vaan toimii hyvin omaehtoisesti. Opettaja kokee kivuliaan hylkäyksen, jonka seurauksena hän ymmärrettävästi ja tiedostomattakin alkaa suojautumaan itse. Tällöin molemmat sekä opettaja että oppilas ovat defensiivisiä ja pakenevat psyykkisesti suhteesta eikä heidän välilleen synny minkäänlaista korjaavaa yhteyttä. Ja silloin myöskään oppilas ei tule autetuksi. Näin aikuinen menettää huoltapitävän yhteyden lapseen.


Lukkiutunut hoiva on biologisesti ymmärrettävä


Lukkiutuneen hoivan juuret ovat biologiassa. Se on myös erittäin tärkeä suoja liian tuskallisia kokemuksia vastaan. Kun ymmärtää tämän biologiaan pohjautuvan prosessin, niin se vähentää epäonnistumisen ja häpeän tunnetta, joita opettaja tällaisessa tilanteessa usein joutuu kokemaan.

Tämä ei tietysti tarkoita, ettei asialle voisi tehdä mitään. Kuitenkaan pelkkä päättäväisyyys ei auta opettajaa löytämään ulospääsyä tilanteesta, vaan hän tarvitsee ehdottomasti tuen, hyvän itsetuntemuksen ja työnohjauksen pystyäkseen jälleen toimimaan vähemmän defensiivisesti ja mieli avoimempana suhteessa lapseen.


Viime vuosina ymmärrys aivojen toiminnasta on kehittynyt ja laajentunut. Ymmärrämme nyt paremmin, kuinka varhaiset kokemukset voivat kytkeytyä lasten kehittyviin aivoihin ja se tekee vaikeista kokemuksista toipumisesta enemmän biologisen kuin vain käyttäytymiseen liittyvän prosessin. Tämän ymmärryksen myötä huomiota on kiinnitetty myös vanhemmuuden ja yleensä kasvattajan/opettajan aivojen prosesseihin vuorovaikutussuhteissa. Mitä aivoissa tapahtuu, kun huolenpitäminen on helppoa ja mitä tapahtuu silloin, kun huolenpitäminen on erityisen vaikeaa. Dan Hughes ja Jonathan Baylin ovat tutkineet tätä aluetta ja nimittäneet sitä huoltapitäväksi systeemiksi.


Daniel Hughes ja Jonathan Baylin kuvaavat alla biologiaan pohjautuvat huolenpidon osa-alueet näin. Aivoissa on viisi aluetta, jotka ovat suoraan yhteydessä kykyymme toimia huoltapitävinä aikuisina. Kun nämä alueet toimivat sekä vanhemmilla että opettajilla hyvin, ne auttavat olemaan saatavilla, olemaan sensitiivisiä ja virittäytyneitä lapseen. Ks. blogistani aivojen välittäjäaineiden toiminta 

https://www.erkkaope.fi/450099111/450100228



Huoltapitävä systeemi:


  • Lähestymisen järjestelmä: Tämä järjestelmä auttaa aikuisia pysymään mieli avoimena ja sitoutuneena lapseen. Esim. niillä vanhemmilla, joilla oksitosiini hormoonia erittyy paljon limbiseen alueeseen, lapsen hoivaaminen tuottaa mielihyvää. Järjestelmä mahdollistaa lasten lähellä olemisen niin, ettei aikuinen tule defensiiviseksi heitä kohtaan. Näin käy myös opettajalle, kun yhteys oppilaaseen onnistuu ja tuottaa mielihyvää. Kun taas oppilas vastustaa aktiivisesti antamaamme tukea, niin myös oksitosiinin vapautuminen kehossa vähenee.

  • Palkitsemisjärjestelmä: Tämä järjestelmä mahdollistaa kasvattajan kokea mielihyvää suhteesta lapseen sekä mielihyvää hänen tukemisestaan. Tällöin aivoissa tapahtuu dopamiinin vapautumista. Ks. blogistani Aivojen toiminta ja välittäjäaineet.

    https://www.erkkaope.fi/450099111/

    Sosiaalinen sitoutuminen tuottaa hyvää oloa. Kun kyseessä on vastavuoroinen prosessi, kumpikin osapuoli nauttii olostaan toisen kanssa. Jos emme koe vastavuoroisuutta emmekä mielihyvää, saatamme vetäytyä suhteesta ja dopamiinin eritys vähenee.

  • Lasta/oppilasta lukeva järjestelmä: Sopusointuinen suhde lapseen helpottaa opettajan kiinnostusta lapseen ja halua toimia parhaalla mahdollisella tavalla lasta tukien. Opettaja käyttää empatiaa ja mieli mielestä lukemista ymmärtääkseen lapsen sisäisiä kokemuksia, ajatuksia, tunteita, tarpeita, pelkoja ja toiveita. Ks. blogistani Traumainformoitu oppimisympäristö (mieli mielessä)

    https://www.erkkaope.fi/traumainformoitu-oppimisymp-rist

    Korkea stressin taso vähentää reflektiokykyä ja oppilaan sisäisten kokemusten ja mielen ymmärtämistä. Opettaja tulee helposti defensiiviseksi ja saattaa keskittyä pelkästään oppilaan käytöksen muuttamiseen ja empatia ja myötätunto oppilasta kohtaan vähenee.
  • Merkityksiä rakentava järjestelmä: Tämä järjestelmä mahdollistaa meidän ymmärtävän itseämme kasvattajina ja opettajina. Se linkittyy meidän omiin kiintymysjärjestelmiin. Jos olemme olleet onnekkaita ja meillä on ollut turvallinen kiintymyssuhde, niin luomme helpommin oppilaasta positiivisen narratiivin. Jos taas emme ole kokeneet vastavuoroista suhdetta omassa lapsuudessamme, niin tulkitsemme lapsen käytöksen helpommin pahana, laiskuutena ja manipulatiivisena. Tämä tulkinta taas johtaa entistä vahvempaan defensiivisyyteen.

  • Toimeenpaneva järjestelmä: Tämä järjestelmä tarkoittaa sitä, että pystymme yhdistämään sekä emotionaalisen ja kognitiivisen puolen toisiinsa. Järjestelmä mahdollistaa tunteiden säätelyn sekä impulssien kontrolloinnin. Tässä prosessissa pystytään suunnittelemaan ja ratkaisemaan ongelmia. Yhteyden katkeamiset oppilaisiin pystytään korjaamaan.

    Tämä toiminto on vähemmän riippuvainen oppilaan käytöksen vaikutuksista. Tämän järjestelmän toiminta vähenee kovan stressin alla. Mutta jos opettajalla ja kasvattajalla tämä toiminto on vahva, niin hän kykenee pitämään oppilaan turvassa. Mutta jos vain tämä järjestelmä toimii ja muut edellä mainitut järjestelmät eivät niin, kaikki ilo katoaa opettamisesta eikä opettaja saa enää työstään mielihyvää.




    Jos tämä järjestelmä toimii heikosti esimerkiksi oman kiintymyshistorian vuoksi, niin opettaja joutuu käymään kovaa taistelua säilyttääkseen toimintakykyään. Opettajan puolustautuva käytös oppilaan epäkunnioittavan toiminnan edessä voi aiheuttaa eskalaation ja tilanne voi muuttua pelottavaksi ja jopa vaaralliseksi. Opettaja saattaa ottaa käyttöönsä vahvoja rangaistuksia ja suhtautua hyvin negatiivisesti oppilaan sisäisiin kokemuksiin ja tarpeisiin. Tilanne ja vuorovaikutus voi muuttua todella vahingolliseksi oppilaalle. Tällöin ei ole moitinnan eikä osoittamisen paikka vaan opettaja tarvitsee mahdollisimman laadukkaan avun ja tuen työlleen, laadukkaan työnohjauksen. Tällaisessa tilanteessa henkilökunta tarvitsee ymmärrystä löytääkseen uuden, empaattisen ja terveellisemmän tavan kohdata oppilas. Autettuna opettaja voi löytää jälleen itsestään avoimuutta ottaa vastaan myös lisää ohjeita ja neuvoja.


Kun aikuinen ei ole lukkiutuneessa hoivan tilassa, niin hän kykenee olemaan avoin ja sitoutunut oppilaaseen ja hänen opettamiseensa. On inhimillistä, että avoimuus ja defensiivisyys vaihtelevat suhteessa oppilaisiin. Kuitenkin lukkiutunut hoivan tila merkitsee sitä, että aikuinen saattaa olla kykenemätön vaihtamaan omaa tilaansa negatiivisesta positiiviseen, jolloin opettajalle jää päälle krooninen lukkiutumisen tila suhteessa oppilaaseen. Silloin oppilas menettää luottamuksensa aikuiseen eikä tule autetuksi ja joutuu näin kokemaan jälleen suhteen kivuliaisuuden.


Miten suojata omaa jaksamista?


Kirjoituksen alkupuolella olen kertonut miten merkityksellistä opettajalle on oma hyvinvointi ja siitä huolehtiminen. Vaatimukset työssä ja kotona voivat yksinkertaisesti uuvuttaa ja tyhjentää voimavarat. Elämä on päivästä päivään selviytymistä ja sosiaaliselle elämälle, rentoutumiselle tarvittavan ajan löytäminen tuntuu mahdottomalta. Kuitenkin ilman näitä hyvinvoinnille ehdottoman välttämättömiä asioita emotionaalinen resilienssi ei ole mahdollista. On välttämätöntä muistaa pitää omasta hyvinvoinnista huolta. Sitä ei oikeastaan kukaan muu voi tehdä. Omista voimavaroista huolehtiminen pitää yllä kykyä olla avoin ja ymmärtäväinen myös oppilaan tilanteelle. Luettelen vielä alla muutaman lisäehdotuksen miten voi suojautua ns. lukkiutuneen hoivan tilalta ja mahdollisesti lisätä omaa jaksamista emotionaalisesti kuormittavassa työssä.


Tunne itseäsi


Kuten olen jo aiemminkin todennut, niin itsensä tunteminen ja oman taustan, sukuhistorian tutkiminen voi antaa todella paljon lisää ymmärrystä, kun työskennellään psyykkisesti oireilevien lasten haasteiden kanssa. Reflektoimalla omaa sukuhistoriaa, omaa kiintymyssuhdetta voi lisätä oman itsen ymmärtämistä, joka taas vahvistaa omia voimavaroja. Jos esimerkiksi omien tuen tarpeiden tunnistaminen ja tunnustamien on ollut vaikeaa, niin sen ymmärtäminen mistä tämä puoli itsessä on saanut alkunsa, voi auttaa jatkossa stressitilanteissa kääntymään helpommin muiden puoleen. Ehkä itseä voi myös luvallisemmin rauhoittaa ja lohduttaa, kun on pystynyt tunnustamaan omat tuen tarpeensa.


Kasvata reflektiokykyä ja tunteiden säätelyä


Tuntemalla omaa taustaa voidaan parantaa omien tunteiden säätelyä ja omaa reflektiokykyä erityisesti stressaavissa tilanteissa. On hyvä olla avoin kaikille niille omille tunteille, joita päivän aikana arjessa syntyy. Mikään tunne ei ole oikea tai väärä. Olemalla myötätuntoinen kaikille omille tunteille ja kokemuksille ilman tuomitsemista, voi auttaa oman kehon, tunteiden ja toiminnan säätelyä vaikeissa ja haastavissa tilanteissa. Hyvä kyky reflektoida omaa mieltä tukee myös sitä miten pystyy lukemaan oppilaan mieltä. Ymmärtämällä omia tunteita ja ajatuksia voi lisätä omaa empatiakykyä ja myötätuntoa itseä kohtaan. Tämä taas vähentää epäonnistumisen ja toivottomuuden tunteita työskennellessä oppilaiden vaikeiden sisäisten kokemusten kanssa. Kun tunteet ja reflektiokyky toimivat myös aivot voimistuvat ja resilienssi stressiä vastaan kasvaa.


PACEn käyttö


PACE( Playfulness, Acceptance, Curiosity, Empathy) asenne tukee edellä mainitun huoltapitävän systeemin yhteen toimivuutta. Stressaavissa tilanteissa PACEn käyttö itseä kohtaan estää sisäisen kritiikin ja moitteen omasta riittämättömyydestä. Kun opettajan on mahdollista tuntea myötätuntoa itseä kohtaan, niin hänen häpeän tunteensa lievenee ja silloin pystyy olemaan positiivisempi omia virheitä ja epäonnistumisia kohtaan. Tällöin on helpompi olla myös avoin muiden tarjoamalle avulle. Ja kun on itse kokenut tulleensa ymmärretyksi ja lohdutetuksi, niin on helpompi olla ymmärtäväisempi ja sitoutuneempi oppilasta kohtaan. Niinpä myös oppilas on vähemmän defensiivinen ja myös kasvattajan oma jaksaminen helpottuu. Ymmärtämällä ja olemalla myötätuntoinen omaa sisäistä maailmaa kohtaan, on mahdollista vahvistaa resilienssiä ja vahvistaa omaa jaksamista myös stressaavissa tilanteissa.


Hyvä sosiaalinen tuki


Hyvä ja tukeva sosiaalinen verkosto kasvattaa resilienssiä ja ylläpitää emotionaalista terveyttä. Sosiaalinen eristäytyminen aiheuttaa vastaavasti masennusta. Me tarvitsemme ihmisiä ympärillemme voidaksemme hyvin. Yhteys toiseen ihmiseen on polttoainetta aivoille.


Sosiaalisilla suhteilla on erilaisia tehtäviä. Jotkut ihmiset tarjoavat kongreettisia neuvoja, toiset taas ovat emotionaalisena tukena, kun tarvitset vain kuuntelijaa ja ymmärtäjää. Jotkut ihmiset ovat parempia ohjeiden antamisessa, kun taas toiset osaavat helpoiten kuunnella, ymmärtää ja jakaa kokemuksia ja tunteita. Joidenkin ihmisten kanssa koemme olevamme rakastettuja ja toisten kanssa taas hauskan pitäminen sujuu parhaiten.


Tärkeää on, että opettajan ympärillä on myös niitä ihmisiä, jotka ilman minkäänlaista kritiikkiä ja neuvomista pystyvät vain kuuntelemaan ja ymmärtämään miltä hänestä tuntuu. Ohjeitaja neuvoja voi antaa mutta niiden antamisen ajoitus on tärkeää.Kun opettaja on vaikeassa uupumistilanteissa, niin silloin on vain ymmärtämisen ja hyväksymisen aika. Silloin kun on erittäin raskas tilanne, kannattaa välttää kovin kriittisiä ja tuomitsevia ihmisiä, sellaisia ihmisiä, joiden kanssa arvottomuuden tunteet nousevat pintaan. Voimakkaassa uupumistilanteessa tarvitset ympärillesi ihmisiä, jotka kykenevät kohtaaman sinut PACE asenteella –empaattisesti ja hyväksyen uteliaalla asenteella.


Terapia


Olen itse työskennellyt 12 vuotta aikoinaan lasten psykiatrialla ja siellä oli ilman muuta selvää, että työntekijöillä oli pakollinen viikoittainen työnohjaus. Sellainen työnohjaus, joka auttoi ymmärtäämään sekä lapsen reaktioita, että myös työntekijänä omia tunteita suhteessa lapsen käytökseen. Lasten alueella ymmärrettiin, että kun työskennellään vaikeasti psyykkisesti oireilevien lasten kanssa, niin kuormittavat tunteet siirtyvät aina väistämättä myös työntekijään. Siellä oli vahva suositus myös työntekijän omaan terapiaan.


Olen ihmetellyt miten vähän varhaiskasvatuksessa ja opetuksen puolella ymmärretään tällaisen tuen välttämättömyyttä. Psyykkisesti oireilevat lapset ovat lisääntyneet mutta ymmärrys mitä se henkilökunnan jaksamisen näkökulmasta tarkoittaa ei ole mielestäni kyllä lisääntynyt saamaa tahtia. Tässä kirjoituksessani olen kuvannut miten jo biologisesta näkökulmasta on väistämätöntä, että oireilevien lasten kokemukset siirtyvät henkilökuntaan. Sitä ei voi estää. Eri ihmisillä on toki erilaiset kyvyt selviytyä kuormitusten kanssa. Jos halutaan, että opettajan mieli pysyy avoimena ja huoltapitävänä, niin on ehdottoman välttämätöntä, että työntekijä saa ymmärtävän ja laadukkaan työnohjauksen itselleen.


On myös selvää, että kun kuormitus on kovaa, saattaa olla perusteltua hakeutua omaan terapiaan. Terapia tarjoaa tuen, joka ei tuomitse vaan vain ymmärtää ja selventää. Terapia voi vahvistaa opettajan omaa säätelykykyä ja auttaa reflektoimaan tapahtumia ja kokemuksia liittämällä niitä hänen omaan taustaansa. Näin omien reaktioiden ymmärtäminen on helpompaa ja silloin niihin voi suhtautua myös myötätuntoisemmin.



Mindfulness


Yksi lupaavimmista menetelmistä oman jaksamisen palautumiseen on mindfulness. Jon Kabat-Zinn on tutkinut miten mindfulness auttaa eri ihmisiä vaikeuksien kanssa, miten se vähentää masennusta ja auttaaa selviämään kroonisten kipujen kanssa paremmin. Hughes ja Baylin kirjoittivat vuonna 2012 miten mindfulness voi lisätä vanhempien sensitiivisyyttä. Harjoitteet voivat myös saada lapset tuntemaan syvempää kiintymystä ja toiminaan säädellymmin.


On myös skeptikoita, jotka väittävät, että tulokset eivät ole niin hyviä kuin uskotaan mutta Dan Siegel kuitenkin väittäää, että harjoitteet kyllä parantavat myötätuntoa ja mielihyvän tunnetta vuorovaikutussuhteissa.


Mindfulness harjoitteissa keskitytään juuri sillä hetkellä oleviin tunteisiin ja kokemuksiin ilman tuomitsemista ja arviointia. Tunteet saavat tulla ja mennä. Se voi olla vaikka koiralenkki päivän päätteeksi, jossa voi antaa ajatusten tulla ja mennä. Ei pidä huolehtia, suunnitella eikä reflektoida vaan vain antaa ajatusten lentää ja levätä – ja olla avoin mitä ympärillä juuri tässä ja nyt tapahtuu.

Tässä Dan Siegelin harjoitteita:

https://drdansiegel.com/wheel-of-awareness/





Kirjoituksessani on tarkoitus antaa esimerkkejä miten huomioida omaa jaksamista ja hyvinvointia. Toivottavasti näistä huomioista on jotakin hyötyä vaativassa ja ajoittain raskaassa työssäsi.

Tärkeintä on, että muistat huolehtia itsestäsi, niin jaksat myös vastata lasten tarpeisiin!!


Kiitos!




Lähdeviitteet:


Baylin, J. 2013. Seminaari Hyvät Yhteydet. Henkilöiden välinen neurobiologia ja aivot lapsi-vanhempi-hoitosuhteessa. Lukkiutuneesta luottamuksesta yhteyden rakentamiseen. Luentomateriaali.


Bomber, L. M. And Hughes, D. A. (2013) Setting to Learn. Settling Troubled Pupils to Learn: Why Relationships Matter in School. London: Worth Publishing.


Hughes, D. 2011.Vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia. Vaurioituneiden lasten ja nuorten hoito. Luentomateriaali.


Hughes, D .A. and Baylin, J. (2012) Barain Based Parenting. The Neuroscience of Caregiving for Healthy Attachement. New York, NY: W.W. Norton.


Kabat-Zinn, J. (2004) Wherever You Go, There You Are: Mindfulness Meditation for Everyday Life. London: Piatkus.


Rock, D. And Siegel, D. J. (2011) The Healthy Mind Platter. Available at

https://mindsightinstitute.com/product/the-mindsight-approach-to-well-being-a-comprehensive-course-in-interpersonal-neurobiology/


Siegel, D.J. (2010) The Mindful Therapist: A Clinician´s Guide to Mind sight and Neural integration. New York, NY: W.W. Norton.
















Sähköpostiosoitemarjut.stubbe@gmail.com
unsplash