Leikkikerta malli

1. Sisääntulo vanhemman sylissä tyynypolkua pitkin ja säkkituolille lapsen asettaminen

2. Tutustuminen: Vanhemman sylissä alkulaulu "Irmeli kulta, Irmeli kulta, kiva kun oot täällä...."

3. Lapsen ihastelu; "katso äiti miten kauniit hiukset, entäs tuo suloinen kihara"

4. Tutkiminen:Lapsen mittaaminen; "tietääkö äiti minkä pituinen hymy tytöllä on?"

5. Hoiva (hoivavuus): Pipien voitelu ja hoitelu rasvalla laulun tahdissa - rasvausviesti nenän päällä

6. Kukkuu (yhteyden rakentaminen): Piiloleikki - kukahan täällä kurkistaa, sormien ja varpaiden takaa, suukotellaan kilpaa vanhemman kanssa "onnistuneita" sormia ja varpaita

7. Leikit (haaste): Hernepussin pudotus pään päältä aikuisen merkistä (lasken kolmeen)

8. Säätelyä (rakenne): Saippuakuplien puhallus - aikuinen ehdottaa mikä sormi ja varvas puhkaisee kuplia

9. Peitossa keinutetaan yhdessä vanhemman kanssa säädellen vauhtia hiljaa, kovaa - laiva keinuu-laulu

10. Rauhoittuminen (hoivaavuus): Jokin keinumislaulu vanhemman sylissä

11. Loppuhoiva: Syöttö ja loppulaulu vanhemman sylissä keksitään lapsen nimellä hänelle oma laulu...."tuiki tuiki tähtönen pieni Irmeli kultanen, pehmee tukka, silkkiposki, kultasuu ja kirkkaat silmät...tuiki tuiki tähtönen Irmeliä tässä ihailen"

Videoin aina istunnot voidakseni palata tilanteisiin, joita en ole istunnossa havainnut. Näistä keskusteltiin jälkikäteen myös vanhemman kanssa. Myös työnohjauksessa videomateriaali on tärkeää.

Kun olen työskennellyt vanhemman kanssa, olen pitänyt tärkeänä, että olen enemmän sivustaohjaajan roolissa tukien vanhemman ja lapsen yhteyttä, erityisesti hoivaleikeissä (pipien rasvaus, keinuttelu, syöttäminen jne.). Ohjatessa avustajaa, olen enemmän alussa mallintanut työskentelyä lapsen kanssa ja myöhemmin antanut avustajalle ohjaavamman roolin.

Ennen kuin olen aloittanut vanhemman kanssa työskentelyn, olen tehnyt lyhyen haastattelun. Jos haastattelussa tai muualta on tullut tietoa, että vanhemman ja lapsen suhteessa on vakavampaa vuorovaikutusongelmaa, olen ohjannut perheen muun tuen piiriin. 

Leikkijakson aikana olen käynyt viikoittain aina istunnon jälkeen vanhemman kanssa palautekeskustelun puhelimessa ja tarkistanut miten kotiin annettavat leikit/kotitehtävät ovat sujuneet. Jakson lopussa pyydän aina vanhemmalta kirjallisen arvion miten koko perhe on kokenut tämän vuorovaikutusleikkijakson ja minkälainen vaikuttavuus sillä on ollut lapsen vointiin. Kysely tehdään myös lapsen ryhmän aikuisille.

Vanhemman kanssa työskentelyssä on noudatettava erityistä sensitiivisyyttä, jotta vanhemman on mahdollista kokea mahdollisimman paljon onnistumisia. Usein vanhemmat ovat hyvin haavoittuneita ja kokevat suurta epäonnistumista erityisesti, jos kyse on tunne-elämässään oireileva lapsi. Useat leikit ja erityisesti hoivaavat toiminnat ovat tärkeä toteutua vanhemman ja lapsen välillä.

Pyrin tarttumaan hyvin pieniinkin yksityiskohtiin nostamalla vanhemman merkitystä lapselleen esimerkiksi sanomalla "onpa äidillä hyvät kädet, äiti osaa hoitaa sinun varpaitasi noin hellästi" tai "huomasitko, kun keinutit Irmeliä, niin hän alkoi puhua vauvakieltä". Monesti vanhempi on kokenut paljon epäonnistumista vanhempana, joten pienikin palaute, että vanhempi on todella merkityksellinen omalle lapselleen on erinomaisen tärkeää.

Kuten jo sanoinkin keskustelen vanhemman kanssa aina tapaamisten välillä ja silloin käydään tarkemmin leikkikerta lävitse. Usein vanhemmat tuovat esiin konfliktitilanteita kotona ja silloin tuon esiin miten tärkeää on, ettei lasta kritisoida eikä moitita vaan kommentoidaan positiivisesti lapsen tunteita ymmärtäen ja että on tärkeää antaa lapselle ohjeita miten olisi hyvä toimia oikein. Kysyn myös aina vanhemman omia tunnelmia ja kuvailen niitä kohtia, joissa vanhempi on onnistunut saamaan hyvän yhteyden lapseen.

Leikkijakson loppuvaiheessa olen siirtänyt yhdessä leikittyjä leikkejä lapsen omaan ryhmään kutsumalla opettajan ja joitakin muita lapsia katsomaan niitä puuhia, joita olemme yhdessä tehneet. Lapset ovat ylpeitä saadessaan esitellä hauskoja temppujamme opettajilleen ja kavereilleen. Yhdessä koettujen leikkien vieminen ryhmäläisille on myös helpottanut lopettamis- ja surutyötä. Opettaja on voinut jatkaa samoja leikkejä myöhemmin koko ryhmän kanssa.

Lopettamiseen liittyy voimakkaita tunteita ja siksi lopettamista aletaan valmistella jo hyvissä ajoin, muutama kerta ennen viimeistä kertaa. Jakson aikana työntekijän (erityisesti jos on ryhmän ulkopuolinen henkilö kuten minä) ja lapsen ja vanhemmankin suhde kehittyy hyvin läheiseksi ja ero voi olla lapselle vaikeaa. Lapsen tilanne ryhmässä ja kotona voi jopa hetkeksi romahtaa leikkikertojen loputtua.

Viimeinen kerta on aina juhlakerta. Siihen valmistellaan koristelu ja erityiset lapsen toivomat herkut. Viimeisellä kerralla juttelemme ja kertaamme hauskimpia leikkejä. Lapsi saa myös jonkin pienen lahjan omaksi muistokseen (saippuakuplapullo). Muutaman kuukauden päästä olen pitänyt seurantakäynnin, jonka myös kerron viimeisellä kerralla lapselle.

Konsultoivana erityisopettajana olen kokenut vuorovaikutustyöskentelyn erittäin hyvänä lapsen ja vanhemman suhteen vahvistamisessa. Pääasiassa lapsen toiminta ryhmässä sekä kotona on rauhoittunut ja sosiaalinen yhdessäolo kehittynyt. Vanhemmat ovat olleet myös kiitollisia, koska kotitilanteet ovat selvästi helpottaneet.

Kannustan rohkeasti kasvattajia kouluttautumaan tähän menetelmään. Theraplay/vuorovaikutusleikki koulutuksissa (Theraplay-yhdistys) saadaan jo hyvät valmiudet toteuttaa vuorovaikutusleikkiä varhaiskasvatuksessa joko yksilötapaamisissa tai ryhmässä. Esim. erityisopettajalle tämän kaltainen yksilötyöskentely sopii minusta oikein hyvin. Useassa päiväkodissa toteutetaankin vuorovaikutusleikkijaksoja erityisesti ryhmämuotoisena säännönmukaisesti. Theraplay ei ole minusta yksistään menetelmä vaan ajattelumalli, joka minusta kyllä siirtyy kaikkiin vuorovaikutussuhteisiimme.

Vanhempien kanssa työskentely on toki haastavampaa mutta mahdollista ja hyvää matalan kynnyksen tukityötä. Tärkeää on muistaa, että tavoite on vanhemman itsetunnon vahvistaminen ja vanhemman kyky vastata empaattisemmin lapsensa tarpeisiin. Vanhemmat ovat olleet tyytyväisiä, että heidän ei tarvitse lähteä muihin palveluihin vaan, että tukea on saatavilla tutussa päiväkodissa, matalalla kynnyksellä. Vanhemmat ovat antaneet myös jakson jälkeen kirjallista palautetta työskentelyn onnistumisista ja epäonnistumisista, joka auttaa suunnittelemaan ja kehittämään työskentelyä yhä toimivammaksi.

Olen itse erityisopettajana kokenut tämän tyyppisen työskentelyn sekä lapselle, perheelle että itselleni erittäin mielekkääksi ja voin lämpimästi suositella vuorovaikutusleikkiä varhaiskasvatuksessa yhdeksi lapsen tukimuodoksi.