Fyysinen rajoittaminen

Kiinnipidosta

”Pekka oli todella aggressiivinen ja heitteli tavaroitaan toisia lapsia päin” Tämän kaltaisella kommentilla usein perustellaan kiinnipidon aloittaminen. Lapset, joilla on takanaan kaltoin kohtelua ja traumaattisia kokemuksia saattavat todellakin olla kykenemättömiä kommunikoimaan sanallisesti pahaa oloaan ja se purkautuu tuhoavaan käytökseen, jolloin aikuinen joutuu siihen reagoimaan ja joskus myös kiinnipidon avulla.

Kiinnipidosta käytetään erilaisia käsitteitä kuten fyysinen rajoittaminen ja vaikkapa sylissä pitohoito. Lasten psykiatriassa kiinnipitoa käytetään usein hoidollisena toimenpiteenä perusteluna, että se tuo lapselle rajoja ja suojelee lasta itseään omilta aggressioiltaan.

Varhaiskasvatuksessa ja opetuksessa kiinnipidon pitää olla ehdottomasti viimeinen keino lapsen rauhoittamiseen. Sitä tulee käyttää vain silloin, kun lapsi vahingoittaa itseä tai muita ja aiheuttaa uhkaa yleiselle turvallisuudelle. Silloinkin on hyvä muistaa, että lapselle, jolla on taustalla pahoinpitelyä, seksuaalista väärinkäyttöä tai esim. traumaattista pakolaistaustaa kiinnipitoa ei suositella.

Kiinnipito ei saa koskaan olla rangaistus vaan sen tarkoitus on suojata lasta itseään ja muita. Lasta pidetään kiinni, jos tilanne edellyttää nopeaa puuttumista, ja jos lapsen vaaraan aiheuttavaa käytöstä ei voida muilla keinoin estää. Ja näissäkin tapauksissa kiinnipidon pitää olla mahdollisimman lyhytaikaista.

On hyvä muistaa, että kiinnipidon tekemättä jättäminen voidaan tulkita myös muiden lasten ja oppilaiden heitteillejättönä.

Ennakointi

Ennaltaehkäisyn keinona ovat opettajan hyvät vuorovaikutustaidot. Kun aikuinen ymmärtää lapsen kokemuksen takana olevia tarpeita ja tunteita ja tarjoaa näin uudenlaisen vastauksen lapsen kokemukselle, lapsen on mahdollista myös rauhoittua. Tärkeää on, että aikuinen ei provosoidu lapsen epäkunnioittavasta käytöksestä vaan säilyttää sekä mielensä että kehonsa rauhallisena.

Myös lapsen tasolle asettuminen ja samassa tasossa kontaktin luominen voi laukaista tilannetta parempaan suuntaan.

Myös selkeät struktuurit ja säännöt arjessa ovat hyvä tapa ennakoida tilanteiden ryöstäytymistä hallitsemattomiksi.

Aikuinen pystyy usein pienistäkin eleistä ja ilmeistä päättelemään, milloin lapsen sietokyky alkaa olla loppumaisillaan. Aina näitä pieniä vihjeitä ei onnistuta tavoittamaan ja silloin purkaus saattaa olla niin nopea, että ainoaksi vaihtoehdoksi jää ottaa lapsi syliin, kiinnipitoon.

Koulutus

Kun kiinnipitotilanteisiin välillä joudutaan, on tärkeää, että aikuiset tietävät miten kiinnipito teknisesti on hyvä toteuttaa. Niihin on olemassa erilaisia ohjeita eri ikäisille lapsille ja erilaisiin tilanteisiin. Ohjeita on syytä päivittää aika ajoin. Olen ymmärtänyt, että eri tahot ovat kouluttaneet esim. varhaiskasvatuksen henkilökuntaa kriisin ehkäisyyn ja käyttäytymisen hallinnan tekniikoihin mm. poliisi ja sairaalakoulu. Koulutusta kannattaa ehdottomasti vaatia, kun siihen on tarvetta.

Kiinnipidon toteuttaminen

Itse pidän hyvänä, että kiinnipitotilanteissa olisi vähintään kaksi henkilöä ja kiinnipito toteutettaisiin mahdollisimman rauhallisessa tilassa muulta yleisöltä kauempana. Kaksi aikuista luo lapselle turvallisuutta kuten aikuisillekin. Jos toisen aikuisen tunteet kuohuvat yli, voi toinen aikuinen toimia rauhoittavasti. Kiinnipidossa on tärkeää  aikuisen rauhoittava olemus: äänensävy, katse, kehon kieli jne. Aivan pienen lapsen sylissä pitoon varmasti riittää yksi aikuinen.

Kaiken puhumisen on syytä olla tyynnyttelevää ja rahoittavaa auttaen lasta tuntemaan, että häntä tuetaan. ”Ei hätää. Tästä selvitään yhdessä ja sitten olosi helpottuu. Olet turvassa tässä sylissäni”. Olen itse joissakin tilanteissa, kun lapsi sanoo, että satutan häntä esim. kädestä, irrottanut hetkeksi otteen ja puhaltanut juuri siihen lapsen mainitsemaan kohtaan ja näin viestinyt, että hän tulee kuulluksi.

Mitään järkikeskustelua ei lapsen kanssa tässä kohdassa kannata käydä. Vasta jälkeen päin on mahdollista sanoittaa lapsen oloa ja kokemusta ja kysyä miltä lapsesta tuntuu.

Tiedottaminen

Vanhemmille kerrotaan tapahtuman kulku ja lapsen reagointi siihen ja myös syy mikä johti kiinnipitoon. Vanhempien ymmärrys ja suostumus toimenpiteeseen on saatava. Aina se ei ole mahdollista, ja jos kiinnipito on välttämätöntä lapsen rauhoittamiseksi ja yleisen turvallisuuden takaamiseksi, siihen on vain ryhdyttävä ilman suostumusta. Usein vanhempien suostumus voidaan pyytää ennakkoon, kun lapsi ja hänen tilanteensa tunnetaan ja tiedetään.

Kirjaus

Kiinnipidot pitää aina kirjata; siihen johtaneet tapahtumat, osallistujat, käytetyt keinot, kesto ja lapsen vointi ennen ja jälkeen kiinnipidon. Kunnissa pitää olla ohjeistus kiinnipitokäytänteistä eli suunnitelma kontrollin menettäneen lapsen turvallisuutta uhkaavan käyttäytymisen varalle. Henkilökunnan pitää tietää mihin kirjataan ja kenelle näistä uhkatilanteista tiedotetaan.

Tilanteen käsittely

Lapsen kanssa on hyvä keskustella tilanteesta jälkeen päin; kysyä miltä hänestä tuntuu. Itse olen usein myös pahoitellut tilannetta. ”Olen tosi pahoillani, että jouduin ottamaan sinut tiukkaan syliin ja suojaamaan sinua ja kavereita, että ei tapahdu mitään todella pahaa”.

Silloin kun muu lapsiryhmä on nähnyt tilannetta, olen myös keskustellut asioista muiden lasten kanssa. Olen kysellyt, että onko muillakin mahdollisesti ollut sellaisia tilanteita, että on suututtanut niin kovasti esim. aikuinen tai joku asia, että on vaikka heitellyt tavaroita tai raivonnut täysillä. Usein kun näitä kokemuksia jakaa muiden lasten kanssa ryhmään ei pesiydy niin helposti tietynlainen syntipukkiasetelma. Toki pitää myös kertoa mitä tilanteessa on tapahtunut ja miksi kiinnipito tehtiin.

Joskus joudutaan myös muille vanhemmille jotakin tiedottamaan salassapito säädökset muistaen. Vanhemmille voidaan tehdä jokin lomake, jossa tiedotetaan tällainen tapahtuma ja siinä kertoa, että se voi joitakin lapsia pelottaa ja mietityttää. Vanhempia voi myös helpottaa, kun he tietävät, että tilanteesta on jo puhuttu ryhmässä. Kunnassa on hyvä olla myös suunnitelma, miten vanhemmille tällaisista tilanteista tiedotetaan.

Omien tunteiden käsittely

Kiinnipito on aina raskas ja epämieluisa kokemus aikuiselle ja siitä on hyvä keskustella mahdollisimman pian tapahtuneen jälkeen esimiehen ja työryhmän kanssa. Syytä on pohtia mikä on työntekijöiden jaksamisen aste kiinnipidon jälkeen. Esimiehen olisi syytä olla tietoinen kiinnipidon merkityksestä työntekijän jaksamiselle ja tarvittaessa kouluttautua siihen, miten näin psyykkisesti raskasta tilannetta työntekijän kanssa voidaan käsitellä. 

Varhaiskasvatuksessa olen pohtinut sitä miten esimiestaso mahdollisesti syvemmälti ymmärtää kiinnipitojen merkityksen työntekijöiden jaksamisen näkökulmasta. Niinä monina vuosina joina työskentelin lastenpsykiatriassa oli itsestään selvää, että työsuojelullisesta näkökulmasta työntekijöillä oli oikeus ja velvollisuus samana päivänä jakaa kiinnipitokokemuksensa joko työryhmän tai esimiehen kanssa. Sitä pidettiin ehdottoman välttämättömänä, kun työskennellään raskaasti oireilevien lasten ja vanhempien kanssa. Toki siellä oli itsestään selvää myös se, että jokaisella työntekijällä oli oma työnohjaus. En tiedä onko varhaiskasvatuksessa tai kouluissa kiinnipitoa pohdittu psyykkisenä työsuojelullisena asiana ja onko esimiehillä osaamista tämän tyyppisen työyhteisötyöskentelyyn ja tunnekokemusten vastaanottamiseen ja ymmärtämiseen.

Usein olen havainnut myös, että näitä tuen tarpeisten lasten kiinnipitoja olisi ollut syytä käsitellä  varhaiskasvatuksessa koko päiväkodin tasolla. Olen nähnyt tilanteita joissa vähän vinosti katsotaan tuen tarpeisten ryhmän aikuisia ja mahdollisesti mielessä pohditaan, että on se kumma jos ei noita lapsia saada "kuriin" ja näin jännitteet ryhmien välillä saattavat kasvaa. Ja olen myös nähnyt tilanteita, että sitten nämä ns. tavallisten ryhmien työntekijät esim. iltapäiväulkoilujen kohdalla omilla työvuoroillaan saattavat "kaksinkertaisesti" ojentaa nämä tuen tarpeiset lapset ns. "ruotuun", joka todellakaan ei ole tuen tarpeisten lapsien etu. Nämä ovat niitä jännitteitä, joita osaava esimies toki osaa työyhteisössä käsitellä mutta se ei ole kyllä todellakaan itsestään selvää.

Tilanteet ovat haastavia ja työntekijöiden työnohjauksellinen tuki yleisesti raskaasti oireilevien lasten ja myös vanhempien kanssa on tärkeää pidemmälläkin aikavälillä ammattilaisten jaksamisen näkökulmasta.

Muista, että kiinnipito on aina viimeinen vaihtoehto.

Puhumalla ja PACE asenteellla on mahdollisuus vähentää riskiä joutua fyysiseen rajoitustilanteeseen.

Esimerkki luokkatilanteesta, jossa opettaja PACE asenteella saa oppilaan rauhoittumaan

Raivoava lapsi luokassa - säätelemätön tilanne

Tässä linkki Työterveyslaitoksen sivuille, jossa on kehitetty väkivallan ilmoitus- ja käsittelylomaketta.

https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/131467/stop-vakivallalle.pdf?sequence=1&isAllowed=y