Kiintymyssuhdemallit

Lapsen kasvu pohjautuu vanhemman kykyyn vastata lapsen viesteihin. Lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutusta kutsutaan turvalliseksi, vältteleväksi, ristiriitaiseksi tai jäsentymättömäksi sen mukaan miten aikuinen reagoi lapsen viesteihin. Turvallisessa suhteessa lapsi pysyy vanhemman mielessä ja lapsen käytös johtaa vanhemman reaktioon. Kun lapsen viesti on riittävän suuri, silloin vanhemman käytös on voimakkaampaa. Ensimmäisen vuoden aikana syntyvä kiintymyssuhteen sisäinen malli säilyy läpi koko elämän ja vaikuttaa kaikkiin elämän aikana solmittuihin ihmissuhteisiin. Vanhemman ja lapsen suhde on myös vastavuoroinen – molemmat vaikuttavat toistensa käytökseen. Kun vanhempi sallii lapsen vaikuttaa itseensä, myös lapsi hyväksyy hänet paremmin ja tuntee olevansa turvassa vanhemman mielessä.

Tutkimukset kiintymyksestä ovat avanneet silmämme sille, miten keskeinen merkitys lapsen ja vanhemman välisellä herkällä suhteella on lapsen kokonaiskehitykseen; kognitiiviseen, emotionaaliseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Jo varhaisvaiheessa kauan ennen kuin aletaan käyttää sanoja, vanhemman vuoropuhelu saa lapsen löytämään kuka hän on, millainen on maailma ja miten hän voi saada vaikutuksen aikaan tuossa maailmassa.

Se miten vanhempi virittäytyy, asettuu lapsen tilaan äänen, katseen ja kosketuksen kautta mahdollistaa yhteisen tunnevärähtelyn heidän välillään. Kun lapsi kasvaa, sanattomaan viestintään tulee mukaan sanoja ja yhdessäolo muuttuu yhteiseksi keskusteluksi ja lapsi löytää itsessään paljon ajatuksia, tunteita, joista koostuu hänen sisäinen maailmansa.  Hyvä kiintymys antaa lapselle mahdollisuuden kokea sekä voimakkaita ilon tunteita että myös kestää pahaa oloa. Ensisijaisesti kuitenkin se, miten lapsen hätään vastataan vaikuttaa siihen, minkälaiseksi kiintymyssuhdemalli muodostuu. Seuraavassa kuvataan neljää erilaista kiintymyssuhdetyyliä.

Turvallinen

Turvallisessa kiintymyssuhteessa lapsi pystyy käyttäytymään mutkattomasti saadakseen hoivaa ja tukea. Turvallisessa suhteessa aikuinen pystyy pitämään lapsen omassa mielessään ja vastaamaan herkästi ja virittäytyneesti lapsen viesteihin. Lapsi kestää kiihtymyksen ja hädän tunteen, kun toinen ihminen jakaa sen äänensävyllään, lämpimällä katseellaan ja kehon myötäelämisellä. Hyvä vanhempi huomaa lapsen sietokyvyn rajat ja rauhoittaa tilanteen huomatessaan lapsen ylivirittäytymisen. Pelkkä vanhemman läsnäolo tyynnyttää lasta.

Kun lapsi on saanut riittävästi vanhemman sensitiivistä huolenpitoa ja läheisyyttä, kykenee hän jatkamaan taas omia touhujaan. Turvallisessa suhteessa tunnetaan molemminpuolista iloa ja tunteet jaetaan sanoilla ja sanattomasti. Lapselle kehittyy terve itsetunto ja tunne siitä, että hänestä on iloa toisille. Turvallinen suhde auttaa lasta säätelemään omia tunteitaan ja impulssejaan ja käyttäytymistään sekä tukee koulumenestystä. Turvallisesti kehittyneillä lapsilla on kyky selvitä myöhemmin monipuolisemmin ristiriitatilanteissa ja heidän sosiaaliset taitonsa ovat paremmat kuin turvattomien lasten.

Turvaton 

Välttelevä kiintymyssuhde merkitsee sitä, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi, kun hän minimoi tunteidensa näyttämisen. Tällöin aikuinen ei ole pystynyt mahdollisesti pitämään lasta mielessään, ei vastannut hätään ja vastaukset lapsen viesteihin ovat viipyilleet tai niitä ei ole tullut laisinkaan. Aikuinen on saattanut ilmeillään ja eleillään viestittää paheksuntaa lapsen aloitteita ja tunteita kohtaan. Välttelevässä vuorovaikutuksessa ei ole kysymys siitä, että vanhemmat välittäisivät lapsestaan vähemmän, vaan taustalla on usein kokemus välttelevästä mallista. Vanhempi ei oikein osaa tehdä mitään lapsen hädälle.

Välttelevästi käyttäytyvät lapset yrittävät irrottautua vanhemmastaan liian aikaisin. He ilmaisevat vähemmän avun tarvettansa ja yrittävät selviytyä itsenäisemmin kuin on välttämätöntä ja se saattaa näkyä esimerkiksi varhaiskasvatuksen aloituksessa niin, että he eivät reagoi eroahdistukseen näkyvästi. Näyttää kuitenkin siltä, kun erilaisilla mittareilla on näiden lasten stressitasoa mitattu, että he saattavat reagoida kehollisesti voimakkaammin kuin hätäänsä ilmaisevat lapset. Surullisinta tietysti on se, että välttelevästi käyttäytyvät lapset eivät silloin tule myöskään lohdutetuiksi vaikka sitä tarvitsisivatkin.

Ristiriitaisessa ja vastustelevassa mallissa lapsi tuntee olonsa turvalliseksi kun maksimoi tunteiden näyttämisen ja jopa vastustaa lohtua ja rauhoittelua. Aikuisen vastaus on välillä ”hyvä” ja välillä ”paha”, jonka seurauksena lapsi välillä tyyntyy ja ajoittain taas kokee hylkäyksen aikuisen toiminnan ollessa epäjohdonmukaista. Lapsi sopeutuu tilanteeseen vaativalla käytöksellä. Tunneilmaisuun kuuluu tunteiden liioittelu ja kiukuttelu ja pettymykseen liittyvä ahdistuneisuus. Nämä lapset ovat hyvin riippuvaisia aikuisista ja heillä on heikompi kyky itsenäistyä.

Jäsentymätön kiintyminen tarkoittaa, että lapsi ei kykene organisoimaan käyttäytymistään tunteakseen olonsa turvalliseksi.  Tämä kiintymyksen muoto on yhteydessä huolta pitävän aikuisen pelokkaaseen, huolta pitämättömään, pelottavaan tai ei-orientoituneeseen käytökseen suhteessa lapseen. Näiden lasten psyykkiset häiriöt ovat vakavampia kuin toisentyyppisellä kiintymysmallilla toimivilla lapsilla. Heidän maailmansa on kaoottinen.

Vaikka lapsella ei olisi mahdollisuutta riittävän turvalliseen ja virittäytyneeseen suhteeseen vanhempien kanssa, niin meillä on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa lasten kehitykseen myöhemminkin luomalla herkästi reagoiva ympäristö muualla arjessa kuten päiväkodissa ja koulussa. Sanotaanhan, että joskus yksi ”hyvä” aikuinen riittää. Jos vain luomme lapselle fyysisen ja psyykkisen turvan ryhmässä (lämmin vuorovaikutus), hänen turvallisuuden tunteensa on mahdollista kasvaa.

On arvioitu, että noin kahdella kolmasosalla kaikista lapsista on turvallinen kiintymyssuhde ja he pääsevät kasvamaan myönteisessä ilmapiirissä. Kolmasosa lapsista kärsii kuitenkin turvattomasta kiintymyssuhteesta .

Kuinka voisimme vaikuttaa ammattilaisina ja kasvattajina näihin kolmasosaan lapsista niin, että he saisivat tarvittaessa mahdollisimman korjaavan kokemuksen yhdessäolosta? Miten autamme lapsia, joiden vauriot näkyvät vaikeutena tulla toimeen sekä myönteisten että kielteisten tunteiden kanssa? Miten autamme heitä kokemaan iloa ja entä miten kannattelemme lapsen surua ja kiukkua?

Kun lapsi on epävarma miten tunteiden kanssa eletään, niin miten me voisimme tukea heidän tunne-elämäänsä niin, että he rohkenisivat ottamaan aikuisen apua vastaan. Kun ristiriitoja ilmenee, niin miten pystymme nopeasti korjaamaan yhteyden näihin luottamuksensa varhain menettäneisiin lapsiin niin, että he voisivat jälleen uskoa itseensä hyvinä, erityisinä ja arvokkaina ihmisinä. Olemme tärkeän kysymyksen äärellä – miten? Blogin edetessä tuon esiin erilaisia käytännön ohjeita miten erilailla kiintyneitä lapsia voidaan kasvatus- ja opetustilanteissa tukea ja ohjata.

Kiintymyssuoja otsikon alla on erilaisia käytännön ohjeita eri tyyppisille lapsille:

https://www.erkkaope.fi/444690996/

Tekstissä hyödynnetty materiaalia seuraavasta teoksesta ja seminaarista.

Golding, K. & et al. 2013. Using Stories tuo Build Bridges with Traumatized Children. Jessica Kingsley Publishers. England

Bowlby, R. Mihin tarvitaan isää?. Kiintymysteoria ja isän merkitys. Euroopan juhlaseminaari 1.-2. 2007. Tampere –talo