Hiekkaan leikkimään. Näin tuet sosiaalisia taitoja

BOF-terapia!

#leikki

Norjalainen lapsipsykoterapeutti Martin Soltvedt on kehittänyt 1980- luvulla mielenkiintoisen perhetyöskentelyn mallin, jossa perhe leikkii erilaisten hahmojen kanssa symboloiden reaalisia ihmissuhteita pöydällä olevassa hiekkalaatikossa. Tämä BOF-terapia eli Barn orienterad familieterapi auttaa löytämään uusia tapoja solmia suhteita terapeutin avustuksella. Soltvedt sanoo, että aikuisten leikkirooliin meneminen on lapsen tason tavoittamista parhaimmillaan ja myös terapeutti omalla alterego nukellaan asettautumalla rooliin ja ihmettelemällä ja kysymällä leikkihahmojen suhteista saa lapsen heittäytymään ja innostumaan aiheesta.

Sovellettu hiekkalaatikko-leikki!

Olen itse kehittänyt tämän metodin pohjalta, lisäten siihen erilaisia työhistoriassani käyttämiä lasten ryhmäterapiatekniikoita, varhaiskasvatukseen soveltuvan hiekkalaatikko ryhmäleikin. Ryhmäleikki on kahden lapsen 10 kerran leikkijakso, jossa tavataan kerran viikossa 30-45 minuutin ajan.

Välineet!

Leikissä on välineitä, joita lapset käyttävät rakentaessa omaa aluettaan hiekkalaatikon päihin. Välineitä ovat ihmisnuket, kesyt eläimet, villieläimet, talot, puut, pensaat, aidat (paljon), kulkuvälineet, viestintävälineet (aina kaksi puhelinta) ja huonekalut. Aseita ja sotaleluja ei käytetä.

Alkuohjeistus!

Leikin alkuinstruktio on, että lapset saavat valita lelut ja rakentaa oman kodin, alueen. Keskelle hiekkalaatikkoa tulee raja, jota ei voi ylittää ilman lupaa. Toki hiekkaleikin keskelle voidaan rakentaa myös vesialue (tuorekelmu alle), joka on puolueeton alue, jossa voi käydä lupaa kysymättä. Nimeämältäni Tiina alterego nukelta voivat lasten käyttämät hahmot pyytää aina tarvittaessa apua.

Yhteisleikin tavoitteet!

Tämän hiekkaleikin fokus on rajat, läheisyys/etäisyys, kohtaaminen, ristiriitojen ratkaiseminen, koskemattomuus ja kunnioitus toisten tarpeita kohtaan. Leikissä lapset ratkovat ihmissuhteitaan ja suhteiden työstäminen alkaa jo lelujen valintatilanteessa – kuka saa ottaa minkin lelun ja miten tässä jo haastavassa tilanteessa löydetään yhteisymmärrys. Jo tässä vaiheessa aikuisen Tiina-nukke jo yleensä tulee apuun.

Lapsivalinta!

Itse olen valinnut leikkiin reagointi tavaltaan erilaisia lapsia, joilla on sosiaalisia haasteita kaverisuhteissaan. Usein toinen lapsista on enemmän ulospäin suuntautuva, mahdollisesti käytösongelmainen ja toinen on vetäytyvämpi mahdollisesti arka ja vähemmän kontaktia hakeva lapsi.

Aikuisen nukke apuna!

Leikissä käyttämäni aikuisen alteregonukke Tiina asettuu hiekkalaatikon äärellä lasten väliin ja tulee tarvittaessa leikkiin mukaan. Aikuisen käyttämän nuken rooli on ihmettelyä, kyselyä, rajojen muistuttamista, sylissä rauhoittamista, aggressioiden rajaamista. Aikuisen hahmo ei tulkitse mutta nimeää tilanteita, tunteita.

Alkuahdistus!

Yleensä leikin alussa aikuinen on aktiivisempi ja auttaa Tiina-nukkena rakentamaan lasten koteja vähentääkseen jännitystä ja alkuahdistusta. Aikuinen puhuttelee koko ajan leikin tapahtumia Tiina-hahmona. Tärkeää on, että aikuinen pystyy heittäytymään leikkiin, jotta leikin lumo säilyy ja työskentely pääsee tavoitteisiinsa.

Jakson alussa lapset usein leikkivät omalla alueellaan eivätkä juurikaan seuraa toistensa leikkejä. Vähitellen kertojen edetessä lasta alkaa kiinnostaa toisen leikki ja raja-alueita aletaan rikkoa ja ylittää, jolloin aikuisen Tiina- hahmo tulee tueksi. Leikkijakson alkupuolella tulee rajan ylityksiä ja kanssakäyminen saattaa aiheuttaa vastarintaa mutta vähitellen rajat katoavat ja leikkikalut sekoittuvat ja leikille alkaa syntyä yhteinen teema.

Tarvitsevuus vähentyy!

Leikissä lapset saavat näkyvyyttä, jonka vuoksi heidän tarvitsevuutensa saattaa vähentyä. Opettajat ovat kertoneet, että lasten tilanteet ovat ryhmässä rauhoittuneet ja konfliktitilanteet vähentyneet. Kontaktissa näkymättömät lapset ovat rohkaistuneet isommissakin ryhmissä eivätkä ole pelänneet mahdollisia ristiriitatilanteita kuten aiemmin. Kaverisuhteet ovat tulleet helpommiksi.

Vanhempien tiedottaminen!

Vanhempia on tärkeä tiedottaa tämänkaltaisesta työskentelystä. Heille kerrotaan etukäteen tästä menetelmästä ja työskentelyn tavoitteista. Olen myös leikkijakson loputtua kertonut vanhemmille jakson tuloksista ja joidenkin kohdalla olen myös viestinyt kesken prosessin leikissä tapahtuneesta esimerkiksi suuresta edistysaskeleesta.

Sopii koko perheelle!

Tällaisen jakson olen myös toteuttanut kahdelle perheelle varhaiskasvatuksessa. Toisessa tapauksessa leikki ei onnistunut, koska en saanut vanhempia heittäytymään leikkihahmojen rooliin mutta toinen perhe hyötyi selvästi ja sai uudenlaisia ideoita omista vuorovaikutussuhteistaan perheen sisällä.

Esimerkki kahden lapsen hiekkalaatikkojaksosta.

Samasta päiväkotiryhmästä tulevat Tuomas 4- vuotias ja Aatu 4-vuotias aloittavat 10 kerran hiekkalaatikkoleikin. Tuomas on impulssiivinen ja nopeasti syttyvä poika, jolla on aggressioiden ja muiden tunteiden säätelyn ongelmia. Aatu on vetäytyvä ja kontaktissaan hyvin hauras, sisäänpäin kääntynyt. Häntä pelottaa Tuomaksen suorasukainen kontakti ja tunteiden voimakkuus.

Lapsia ja heidän vanhempiaan on etukäteen valmisteltu ja kerrottu leikkijakson ideasta, jonka jälkeen pojat ovat innoissaan odottaneet jakson aloitusta. Ensimmäisellä kerralla kerrotaan alkuohjeistus ja säännöt. Sen jälkeen alkaa lelujen valinta ja oman alueen rakentaminen. Tiina antaa rakennusaikaa ja vähän nimeää tapahtuvaa vähentääkseen alkujännitystä.

Tuomas poimii monia villieläimiä, jotka täyttävät lähes koko hänen alueensa. Krokotiili on hänen päähenkilönsä. Aatu kääntyy selkä Tuomasta ja hiekkalaatikkoa päin ja rakentaa oman tilansa muutamine ihmishahmoineen omalle tuolilleen. Molemmat pojat leikkivät ensimmäiset kerrat ”omissa maailmoissaan” ja Tiinan rooli on vain tarpeen vaatiessa ihmetellä ja sanoittaa tapahtumia.

Aikuisen kiinnostus lasten leikkitilasta ja siellä tapahtuvasta varmistaa sen, että lapset voivat kokea itsensä merkityksekkäiksi ja huomioiduiksi. Tuomas nopeatempoisempana ja hätääntyneempänä, kontaktia enemmän tarvitsevana haluaa jo mennä Aatulle kyläilemään. Hänen krokotiilinsa ylittää rajat luvattomasti, jolloin Tiina ohjeistaa kysymään lupaa kyläilyyn. Krokotiili toimii ohjeistuksen mukaan mutta saa ”rukkaset”, jolloin Tiina joutuu lohduttamaan ja luomaan uskoa, että tapaaminen vielä onnistuu. Tiina-nukke tarjoaa krokotiilille myös sylihoitoa ymmärtäen ja sanoittaen harmitusta, jotta sen raivo vähän lauhtuisi. Tiina ehdottaa puhelimella yhteydenottoa, jotta Aatun hahmot eivät kokisi reviirilleen tuloa liian ahdistavana. Aatun ”isähahmo” vastaa puhelimeen ja jää miettimään voisiko hän tulla kyläilemään Tuomaksen kotiin - omalla reviirille toivottu kyläily on vielä liian rohkeaa.

Aikuisen alterego nukke on hyvin herkästi tarjoamassa tukeaan ja ennakoi suuremmat romahdukset, jotta myös Aatun olisi helpompi uskaltautua kontaktiin. Leikin edetessä Aatukin kääntää leikkinsä Tuomakseen päin ja uskaltaa jo sijoittaa hahmonsa hiekkalaatikon sisään – tullaan tutummaksi ja turvallisemmaksi. Leikkijakson loppupuolella Tuomas ja Aatu kyläilevät jo molempiin suuntiin ja leikkiin alkaa syntyä yhteinen juoni. Vietetään syntymäpäiviä ja Tiinakin on kutsuttu mukaan. Krokotiili on kesytetty ja Aatun ”isähahmokin” on rohkeampi komentamaan krokotiilia istumaan paikallaan juhlatilaisuudessaan, joka myös yllättäen saa Tuomaksen krokotiilin sopeutumaan sääntöön.

Viimeinen kerta on juhlakerta, johon tilataan Tuomaksen, Aatun, krokotiilin ja isähahmon toivomia herkkuja – kaikkien toivomuksia kuullaan. Viimeinen kerta on myös haikea tilanne ja joskus varhaiskasvatuksen ammattilaiset ovat kertoneetkin, että leikkikertojen loputtua lapset ovat ryhmässä jotenkin herkistyneempiä. Vanhemmilta on myös tullut samankaltaista palautetta. Vierailen joitakin kertoja jakson jälkeen lasten ryhmissä pitäen yllä yleistä hiekkalaatikkoleikkikulttuuria. Viestin pojille, että hiekkaleikkiä voi jatkaa muiden lasten ja aikuisten kanssa ja kehittää ihan uusia tarinoita – ehkä jopa kesyimpien eläinten muodossa. Hiekkaleikissä saa hyviä kavereita.

Jos on videokuvaamiseen mahdollisuus, niin sitä kannattaa käyttää. Itse olen toisinaan käyttänyt ja kun katsoo videolta miten leikkikerta sujui, niin aina huomaa, että  jotain on jäänyt live tilanteessa havaitsematta. Videonauhaa voi myös käyttää työnohjauksessa, jos on vanhemmilta kuvaamislupa. Itse olen antanut tämän leikin yhteydessä vanhemmille vielä lomakkeen, jossa pyydetään lupaa kuvaamiseen. Selitys; Videokuvausta mahdollisesti käytetään myös työnohjauksessa ja vanhemmilla on aina lupa peruuttaa tämä lupa. Yleensä olen myös maininnut, että jakson jälkeen tallenteet hävitetään.  

Tällä hetkellä kyselyjä menetelmän käytöstä, lasten/aikuisten/vanhempien valmistelusta, materiaaleista, hiekkalaatikosta jne. tulee todella paljon. On hienoa saada kuulla myös uudenlaisista ideoita menetelmän käytöstä.

Esim. Eräs opettaja otti räsymaton lattialle ja jakoi sen kahteen osaan. Toinen opettaja otti pöydälle kahdelle lapselle pöydän päät käyttöön ja keskelle pöytää laitettiin teipillä raja. Eli on monia mahdollisuuksia.

Jos innostut kokeilemaan menetelmää minua voi konsultoida ja minulta voi pyytää työnohjausta menetelmään ja prosessiin kulkuun. On mahdollista perustaa myös erillisiä keskustelu/työnohjausryhmiä.

marjut.stubbe@gmail.com

Taas onnistuvat kaveruussuhteet!!!