Adoptiolapsen kiintymyksen tukeminen leikin keinoin
Olen yleisesti monissa kirjoituksissani kuvannut leikin merkitystä ja sen tärkeyttä. Haluan tehdä sitä yhä uudelleen, koska edelleen suorituskeskeisessä yhteiskunnassamme on asenteita, että leikkiin sijoitettu aika olisi joutavaa ja tuhlausta. Vieläkin tuntuu siltä, että leikin merkitystä ei ymmärretä lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Leikki voi olla oppimisen väline mutta itse olen korostanut paljon leikkiä vain itsetarkoituksellisena ja terapeuttisena tapana tukea lasta sopeutumaan erilaisiin haastaviin elämäntilanteisiin ja yleisesti käsitellä ympärillä tapahtunutta.
Leikkiä voi myös käyttää kiintymisen vahvistamisessa. Vuorovaikutussuhdetta rakentava leikki on tärkeä osa vanhemmuutta, jota lapset tarvitsevat.
Leikki mielletään joskus vaikeaksi mutta yksinkertaisuudessaan se on vain meidän aikuisten
läsnäoloa ja kiinnostumista leikin äärellä ja mahdollisesti ääneen lapsen leikin
sanoittamista. Ei sen vaikeampaa.
Olen viime aikoina tehnyt yhteistyötä sekä sijoituslasten että adoptiolasten perheiden
kanssa ja haluan jakaa kokemuksia siitä, miten lasten ja vanhempien kiintymyssuhdetta
voidaan näissä perheissä tukea. Aluksi tuon esiin mitä kiintymyssuhteella tarkoitetaan
ja mitä trauma on. Sen jälkeen pohdin mm. linkeissä miten leikin avulla voidaan lasten ja
vanhempien kiintymyssuhdetta tukea.
Mitä kiintymyksellä tarkoitetaan:
Sijoitus- ja adoptioperheissä useimmiten joudutaan lähtemään siitä, että lapsen
kiintymystä tulee vahvistaa perheeseen. Usein lapsella on vaillejäämistä ja/tai
kaltoinkohtelua, pahoinpitelyä tms. ja uudelleen kiinnittyminen ei ole pitkään aikaan
turvallista lapselle ja siksi se vaatii perheeltä todella paljon panostusta ja sitkeyttä. Minulle
perheet ovat kertoneet myös esimerkkejä siitä, miten sekava tilanne lastensuojelun toiminnan takia
saattaa olla esim. sijoituslasten kohdalla. Ei ole päätöstä mihin lasta työstetään ja mihin ja kehen lapsen pitäisi kiinnittyä. Nämä tilanteet ovat tosi vaikeita lapselle, sijoitusperheella ja myös mahdollisille biologisille vanhemmille.
Olen ollut tukemassa näitä perheitä ja olemme löytäneet joitakin leikkimuotoja, joilla olemme saaneet vahvistettua lapsen tilannetta ja kiintymystä. Olen ollut myös joissakin verkostopalavereissa sijoitusperheen tukena, kun on yritetty löytää lastensuojelun ja lapsen biologisten vanhempien kanssa jonkinlaista ratkaisua ja selvyttä lapsen tilanteeseen. Tärkeää on löytää ratkaisuja mihin suuntaan lasta kiinnitetään ja millä tavoilla.
Yhteiseen leikkin panostaminen on yksi tärkeä tapa vahvistaa lapsen itsetuntoa ja saada hänet kokemaan läheisyyttä ja arvokkuutta. Leikkisä, vastavuoroinen ja empaattinen vuorovaikutus auttaa lasta tuntemaan itsensä erityiseksi ja kokemaan yhteyttä vanhempaan. Leikki tuottaa yhdessäolon iloa. Näin vanhempi auttaa myös lasta sopeutumaan positiivisiin tunteisiin ja olemaan avoin myönteisille tunteille ja kokemuksille. Ilon myötä aivoalueellamme aktivoituu mm. mielihyvää tuottavaa oksitosiinia. Lapsi saa myös kokemuksen, että hänestä voidaan nauttia ja hänet hyväksytään ehdoitta. Lapsi saa leikin myötä myös vanhemmilta apua omien tunteidensa säätelyyn.
"Tunne, että olen tärkeä" lapsen kokemuksena on kaiken työskentelymme tavoitteena.
Lyhyesti kiintymyssuhteesta:
Kiintymyssuhde tarkoittaa kahden ihmisen välillä olevaa erityistä tunnesidettä, jossa
ihminen kokee turvaa ja lohdutusta toisen taholta.
Kiintymyssuhteessa on olennaista:
• läheisyyden etsiminen: pieni lapsi yrittää pysytellä turvallisen etäisyyden päässä vanhemmistaan. Tämä suojeleva etäisyys pienenee vieraassa tai uhkaavassa tilanteessa
• turvallisen perustan vaikutus: kiintymyshahmon läsnäolo lisää lapsen turvallisuutta.
Tämän tuloksena huomio kiintymysasioihin pienenee ja luottavainen tutkiminen ja
leikki mahdollistuvat
• eroprotesti: uhka kiintymyshahmon jatkuvalle saatavilla ololle saa aikaan protestin ja
aktiivisen yrityksen ehkäistä ero
Traumasta:
Usein sijoitetut- ja adoptiolapset ovat kokeneet lapsuudessa trauman ja/tai jatkuvaa ja pitkittynyttä traumaa. Katso kohta blogistani trauma ja sen kohtaaminen.
Trauma tarkoittaaa äärimmäistä emotionaalista loukkaantumista, suuria menetyksiä tai eroja,
alentumista ja nöyryyttämistä. Usein sijoitetetut lapset kärsivät komleksisesta traumasta.
jolle tyypillistä on, että yksilö altistuu useille traumaattisille tapahtumille ja
niiden vaikutus on välitön ja pitkäaikainen.
Nämä traumat tapahtuvat läpi lapsuuden ja alkavat varhain. Jatkuvaa kaltoinkohtelua, pahoinpitelyä, fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Kun trauma pitkittyy puhutaan aina kehityksellistä traumasta. Tämä tausta on usein sekä sijoitetuilla, että adoptoiduilla lapsilla.
Miten sitten tukea näitä perheitä, joilla on usein suuria haasteita saada lapsi kiinnittymään omaan perheeseen. Itse erityisopettajana olen todennut leikin yhdeksi tärkeäksi keinoksi vahvistaa vanhemman ja lapsen suhdetta. Konsultoidessani näitä perheitä olemme huomanneeet, että sekä blogissani olevasta terapeuttisesta hiekkaleikistä että vuorvaikutusleikistä on ollut suurenmoinen apu perheiden tilanteeseen. Olemme pystyneet räätälöimään juuri ko. perheelle sopivamman tavan leikkiä joko yhden vanhemman ja lapsen kesken ja/tai koko perheen kanssa. Alla olevien linkkien kautta voit tutustua näihin leikkimuotoihin.
"Lapsi etsii jatkuvasti korjaavaa vuorovaikutusta, jossa hän voisi suhtautua ympäristöönsä vähemmän ristiriitaisesti. Lapset, jotka kokevat jatkuvasti epäonnistumisia lähi- ja kaverisuhteissaan tarvitsevat meidän aikuisten tarjoamia korjaavia kokemuksia voidakseen sisäistää itselleen toimivampaa tapaa toimia ympäristössään. He tarvitsevat onnistuneita yhdessäolon hetkiä."
Theraplay/vuorovaikutusleikki
Vuorovaikutusleikki on suhdetta tukeva leikkimalli, jota monissa sekä sijoitus- että adoptioperheissä käytetään hyvin tuloksin. Tässä joitakin leikin ominaispiirteitä ja alla linkki, jossa on lisää tietoa ja myös leikkikertaehdotus.
Tärkeitä asioita Theraplay/vuorovaikutusleikissä on rakenne, joka tarkoittaa, että aikuinen asettaa rajat ja säännöt. Näin lapset voivat vapautua omasta kontrolloinnin tarpeesta ja antautua vain kokemaan mielihyvää, koska aikuinen johtaa leikkiä.
Toinen merkittävä asia vuorovaikutusleikissä on yhteyden rakentaminen. Vanhempi houkuttelee, yllättää ja tarjoaa yhteyttä lisääviä virikkeitä ja leikkejä.
Kolmantena tulee hoivaamisen lisääminen leikkiin. Hoivaavat aktiviteetit (silittely, syöttäminen, laulaminen, paijaaminen, pipien rasvaaminen jne.) auttavat lasta kokemaan lämpöä ja hellyyttä.
Vielä neljänneksi leikissä on tärkeä tarjota haasteita. Vanhempi auttaa lasta ponnistelemaan lisää, ottamaan uusia kehityshaasteita vastaan. Leikissä voidaan ottaa vaikkapa yksi tyyny vielä korkeuden lisäämiseksi ja näin auttaa lasta hyppäämään vieläkin korkeammalta ja näin kokemaan hallinnan tunnetta ja iloitsemaan omasta rohkeudesta ja kehityksestä.
Kaikista näiden neljän osion alle Theraplayssa (rakenne, yhteys, hoiva ja haaste) on kehitetty omat erilaiset leikit.
Tässä linkit molemmista leikeistä, joita sijoitus- ja adoptioperheet ovat kiintymyksen vahvistamiseksi käyttäneet.
Tässä esimerkki myös miten varhaiskasvatuksessa voi lapsi saada
tukea ryhmässä leikkimiseen, silloin kun lapsella on suuria haasteita
liittyä ryhmään.
https://www.erkkaope.fi/448803483
Leikissä on merkityksellistä:
-Lapsi kokee ehdotonta hyväksyntää
-Lapsi tulee avoimemmaksi myönteisille tunnekokemuksille
-vähentää häpeäkokemusta
-Lapsi löytää vahvuutensa ja ainutlaatuisuutensa
-Lapsi oppii vastavuoroista nautinnollisuutta ja luottamusta toisiin
-Lapsi kokee yhteyttä vanhempaan, kun he nauttivat
yhdessäolosta
• Lapsi kokee, että hänellä on myönteinen vaikutus vanhempaan
• Suhteesta lapseen voidaan nauttia
Vanhemman kokemus:
"Leikissä lapset saavat näkyvyyttä, jonka vuoksi heidän tarvitsevuutensa saattaa vähentyä."
