Kiintymyssuhteeltaan ristiriitainen lapsi (käytöksen ongelma)

Yleistä

Tämän tyyppisesti käyttäytyvät lapset meillä usein nimetään käytösongelmaisiksi lapsiksi - usein vihaisiksi, provosoituviksi lapsiksi. Näiden lasten parissa työskentelevät reagoivat melko nopeasti lasten hätään ja varhaiskasvatuksessa erityisopettaja kutsutaan yleensä melko nopeasti havainnoimaan lapsen tilannetta.

Yleisesti kiintymyksen ja turvallisuuden tunteen lisäämiseksi myös haastavasti käyttäytyvien lasten kohdalla on tehtävissä paljon. Pelkästään jo aikuisen asenne ratkaisee paljon - hyvin pienetkin asiat; lämmin katse, hymy ja lapsen lämmin kohtaaminen voivat merkitä lapselle todella paljon ja viestivät lapselle turvallisuuden tunnetta. On tärkeä muistaa, että vasta kun lapsi kokee olevansa turvallinen ja "turvaistettu" hän pystyy oppimaan.

Ryhmässä ristiriitaisesti käyttäytyvä lapsi joutuu usein hankauksiin erilaisissa tilanteissa. Konfliktitilanteita tulee kuin liukuhihnalta. Pelkästään käytökseen puuttuminen ei yleensä tuo toivottua tulosta vaan aikuisen on nähtävä käytöksen takana olevat tunnetarpeet, kokemukset ja jaettava sekä sanallistettava niitä. Myötäeläen: "Nyt näyttää hankalalta, mahtaako sinua pelottaa, ettei kaveri leikikään kanssasi".

Vuorovaikutusleikit ryhmässä lisäävät lasten onnistumisen tunteita. Laulut, kosketukset ja myös herkkupalat toimivat turvattomasti kiintyneillä lapsilla kiintymystä vahvistavana ja sopivat vuorovaikutusleikkituokioihin. (Ks. Otsikko Vuorovaikutusleikki https://www.erkkaope.fi/449074886). Leikit, joissa kieli ei ole olennaisinta, voivat toimia joidenkin lasten kohdalla ryhmään kuulumisen vahvistajana parhaiten. Esim. maahanmuuttajalasten kanssa vuorovaikutusleikit, joissa sanallinen kieli ei ole niin isossa roolissa vahvistaa lasten ryhmäytymistä.

Keskustelukulttuuriimmekin voisi enemmän kuulua  lapsen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin liittyvää palautetta; "oletpas tänään ihana", "annoitpas minulle kauniin hymyn" tai "silmäsi sädehtivät tänään todella kauniisti". Tällöin viestitään, että arvostetaan muutakin kuin suorittamista. Lapsen kannustamista tuen pyytämiseen kannustaisin myös enemmän. Meidän itsenäisyyttä ja itsekseen selviämistä tukevassa kulttuurissamme usein tahdotaan mielummin kannustaa itsenäiseen työskentelyyn kuin avun ja tuen pyytämiseen.

"Vaille jääneet"

Ristiriitaisesti käyttäytyvän lapsen energiasta suuri osa menee useimmiten aikuisen huomion hakemiseen. Heistä tulee levottomia ja tarkkaavaisuutta on vaikea suunnata tehtäviin ilman aikuisen  lähellä oloa. Sittenkin keskittyminen saattaa kestää vain hetken. Lapsen ahdistus saattaa nousta, jos he joutuvat olemaan hetkenkin erossa tai kauempana aikuisesta.

He eivät ole oppineet luottamaan, että heidän tarpeensa tulee kuulluksi. Heillä ei ole uskoa siihen, että aikuinen olisi paikalla, kun he häntä tarvitsevat. Aikuisen on oltava luotettava, johdonmukainen ja läsnäoleva, jotta he pikku hiljaa pystyvät keskittymään muuhunkin kuin seuraamaan huomaako aikuinen heidän tarpeensa.

Usein näiden lasten kokemus on, että he eivät ole tienneet milloin heidän tarpeensa tulee kohdatuiksi ja siksi heistä on tullut vaativia, uhmakkaita ja kontrolloivia. Hyökkäys ja vihaisuus ovat usein parhaita puolustuskeinoja. Odottaminen on taas haastavaa. 

Kasvattajan pitää olla luotettavasti näiden lasten saatavilla ja käytöksessään ennustettava. Rutiinit, päiväjärjestys ovat tärkeitä. Kasvattaja voi hyvin hitaasti, pienin askelin kokeilla lapsen kykyä sietää erossa oloja. Siirtymälelu tai lapsen huomiointi kauempaakin voivat toimia, jos kasvattaja ei heti ehdi vastaamaan lapsen tarvitsevuuteen. 

Lapset tarvitsevat paljon hoivaa, huomiota ja tukea kunnes selviävät hetkiä ilman aikuisen jatkuvaa vierellä oloa - huomiota näille lapsille ei voi antaa liikaa. Kun lapset ovat riittävästi saaneet tarpeilleen ymmärrystä, he alkavat sisäistyksen kautta  toimimaan itsenäisemmin ja omassa varassaan. Kannustava ohjeistaminen siitä, mikä on oikea tapa toimia ja minkälaisia seurauksia erilaisilla tapahtumilla ja käyttäytymisellä on, helpottaa myös lapsen omaa toiminnan ohjaamista..

Nämä lapset tarvitsevat lämpimän ja ymmärtävän aikuisen. Sen lisäksi he tarvitsevat käyttäytymisen hallinnan keinoja kuten seuraamusten käyttöä ja lapsen lähelle ottamista eli "time in" toimintaa. Seuraamukset voivat olla tekojen hyvittämistä ja ihmissuhteiden korjaamista. Eristämistä tai rankaisemista nämä lapset eivät kestä vaan he tarvitsevat yhteyden rakentamista, jotta he sisäistävät olevansa merkityksellisiä. Käytöksen takana olevat tarpeet on tunnistettava ja sanoitettava ja niihin on myös riittävästi vastattava. Pelkästään ulkokohtaiseen käytökseen puuttuminen ei useinkaan riitä siihen, että lapsi sisäistää oikean tavan toimia.

Tiedän, että aikuiset usein väsyvät ja lapsen jatkuva tarvitsevuus alkaa murentamaan aikuisen empaattisuutta lasta kohtaan. Siksi on on todella hyvä, että lapsen kanssa työskentelevät voivat saada ulkopuolista tukea, jotta jaksavat säilyttää eheämmän ja positiivisemman kuvan lapsesta ja pystyvät itse toimimaan provosoitumatta ja edelleen sensitiivisesti. Mitä enemmän aikuinen ymmärtää lapsen käytöksen takana olevia kokemuksia sitä helpompi aikuisen on säilyttää positiivinen kuva lapsesta. Ymmärtämällä lapsen käytöksen syitä myös aikuisen jaksaminen helpottuu.

Otsikon Terapeuttinen hiekkaleikki https://www.erkkaope.fi/445772700 alla olen kuvannut tuettua hiekkalaatikkoleikkiä, jossa esimerkin toinen lapsista on käytökseltään kirjoitukseni tyyppinen lapsi.

Vinkit lyhyesti - ristiriitaisesti toimivat lapset

- ole hyvin ennustettava ja pidä kiinni rutiineista

- käytä päiväjärjestyksen kuvitusta

- eriytä tehtäviä pieniin osiin

- käytä tiimalasia, kun lapsi yrittää harjoitella itsekseen tehtävien tekemistä

- anna käyttämäsi siirtymälelu lapselle - lapsi kokee, että näin pidät hänet mielessäsi

- huomioi lasta useasti päivän aikana ja kerro, että ajattelet häntä usein

- tarjoa luotettava ja pysyvä tuki lapselle

- kasvata erossa olon hetkiä vähitellen

- salli lapselle aikaa olla riippuvainen sinusta

- käytä tarinoita eroahdistuksen ja itsenäistymisen kuvaamiseen

- älä vähennä tukeasi liian nopeasti

- rohkaise lasta vastuutehtäviin (esim. ruoka-apulainen)

- kerro käytöksen seuraamuksista; epäjohdonmukainen kasvatus on aiheuttanut, että lapset eivät ole oppineet yhdistämään käyttäytymistä ja seuraamuksia. Jos-niin, kun-sitten. Esim. jos hyppäät sohvalle, televisio sammutetaan. Kun olet kerännyt lelut, sitten lähdetään ulos.

- suunnittele siirtymätilanteet - anna extra huomiota. Huomioi iltapäivän heikompi vireystaso

- harjoittele jännitys-rentoutus oloa esim. leikissä. Riehakas leikki - rauhoittava toiminta vuorottelevat (rauhoittava toiminta on sylissä olo, hiusten harjaaminen, silittely, puhaltelu tms.). Näin lapsi oppii itse säätelemään omia tunteitaan ja olotilojaan

- muista, että lapsi ei luota saatavilla oloosi - ole luottamuksen arvoinen

- muista, että lapsi ei halua näyttää riippuvuuttaan sinusta vaan työntää sinua pois läheltään

Kuten olen jo aiemmin todennut rangaistukset eivät toimi näiden lasten kohdalla, minun mielestäni ei kenenkään lapsen kohdalla. He tarvitsevat empaattisesti asetettuja rajoja, luonnollisia seuraamuksia ja ihmissuhteen ja tilanteen korjaamisesta.

Luonnolliset seuraamukset ovat esim. lapsi kaataa maitolasin - seuraamus; aikuinen yhdessä lapsen kanssa siivoaa sotkun tai lapsi ei halua ulos muiden kanssa; lapsi voi jäädä sisälle aikuisen apulaiseksi. 

Suhteen korjaaminen ja teon hyvittäminen; Lapsi piirtää kaverille kivan piirroksen hyvittääkseen tekonsa tai lainaa omaa leluaan.

Golding, K. S., Fain, J., Frost, A., Mills, C., Worrall, H., Roberts, N., Durrant, E. and Templeton, S. 2013. Observing Children with Attachment Difficulties in School. ATool for Identifying and Supporting Emotional and Social Difficulties in Children Aged 5-11. London and Philadelphia. Jessica Kingsley.