Lukkiutunut luottamus - PACE lähestyminen
Miten ymmärtää opettajana paremmin lapsia, joilla ei ole mahdollisutta luottaa opettajan hyvää tarkoittavaan toimintaan. PACE- asenne.
Tässä kirjoituksessani on tarkoitus käsitellä sellaisten lasten tilannetta, joilla on kasvuolosuhteista johtuvaa syvää epäluottamusta (lukkiutunut luottamus) suhteessa aikuisiin ja kuvailla miten se näkyy lapsen eri kehitysympäristöissä mm. varhaiskasvatuksessa, koulussa jne. Käytän sekaisin käsitteitä lapsi, oppilas ja aikuisten kohdalla kasvattaja, opettaja, aikuinen, henkilökunta ja ammattilainen. Kirjoitukseni ajatuksia voi soveltaa niin varhaiskasvatusikäisiin että opetusikäisiin lapsiin. Ammattilainen voi olla opettaja tai varhaiskasvatuksen ammattilainen. PACE (Playfulness, Acceptance, Curiosity, Empathy) menetelmän kehittäjät Arthur Becker-Weidman ja Daniel Hughes käyttävät käsitettä lukkiutunut luottamus, joka kirjoituksessani tarkoittaa samaa kuin syvä epäluottamus.
Syvä epäluottamus johtaa yleensä suurin vaikeuksiin lapsen ympäristössä kuten erilaisiin konflikteihin opettajien ja kavereiden kanssa. Näillä lapsilla on yleensä vahvoja huonommuuden tunteita, voimakasta häpeää ja paljon erilaisia piilotettuja tarpeita ja tunteita provosoivan ja uhmakkaan käytöksen takana. Tarkoitukseni on auttaa ymmärtämään näiden lasten kokemuksia ja käytöstä, jotta niihin on ammattilaisten helpompi reagoida ja tarjota heille myös korjaavia kokemuksia. Vaikean ja syvän epäluottamuksen takana on yleensä kehityksellistä traumaa. Usein näissä yhteyksissä puhutaan lapsista, jotka ovat sijoitettuna kodin ulkopuolelle.
Olen käyttänyt lähteinä kirjoittamiani luentomuistiinpanoja psykologi Jonathan Baylin ja psykologi Daniel Hughesin pitämistä seminaareista. Jonathan Baylin on perehtynyt neurobiologiaan ja aivojen toiminnan opettamiseen mielenterveyden ammattilaisille. Daniel Hughes on taas erikoistunut hoitamaan lapsia ja heidän perheitään, erityisesti kiintymystraumoja. Hughes on myös kehittänyt PACE ( Playfulness, Acceptance, Curiosity, Empathy) menetelmää ja sen käyttöä koulussa. Lähteinä on käytetty myös kirjoituksen alla olevia lähteitä.
Lukkiutunut luottamus
Kehityksellinen trauma on seurausta kaltoinkohtelusta, hyväksikäytöstä ja pelottavasta kehitysympäristöstä, jossa lapsi on kasvanut. Lapset ovat kehittäneet tietynlaisen selviytymismallin, joka sitten myös siirtyy muihin ympäristöihin. Jo varhaisvaiheista alkaen kehittynyt trauma on vaikuttanut myös lapsen hermoston kehitykseen. Aivojen kehitys on vahvimmillaaan ensimmäisen kahden vuoden aikana ja siksi siinä vaiheessa tapahtuneet laiminlyönnit eivät voi olla vaikuttamatta lapsen aivojen kehitykseen ja toimintaan. Mahdollisesti voidaan puhua jopa neurologisesta häiriöstä.
Kun lapsi tulee kouluun hän toimii sellaisen käytösmallin mukaisesti, jonka hän on kehittänyt pelottavassa ja hänelle uhkaavassa ympäristössä. Se tarkoittaa, että kaikki ihmiset ovat arvaamattomia ja uhkaavia ja siksi lapsi ei voi luottaa siihen, että hänelle tapahtuisi jotain hyvää ja siksi hänen täytyy olla jatkuvasti valppaana ja olla valmiina puolustautumaan ensin itse hyökkäämällä. Lapsi ei voi luottaa siihen, että aikuinen olisi kiinnostunut vain hänestä itsestään vaan kiinnostus hänen kokemana on aina ollut jotenkin ehdollista. Hetkeksikään ei ole mahdollista rentoutua ja luottaa siihen, että kasvatuksen ammattilaiset antaisivat hänelle sitä mitä hän eniten tarvitsee.
Kouluun siirtyminen
Turvallisissa olosuhteissa kasvaneilla lapsilla vanhemmat ovat olleet tukena erilaisissa siirtymissä lapsen kasvuvuosien aikana. Varhaiskasvatuksen ja koulun aloituksessa vanhemmat ovat voineet olla alussa läsnä saattamassa lasta uuteen tilanteeseen. Lapsi, jolla on hyvä luottamus ihmisiin selviää tulevista haasteista hyvin. Hän voi luottaa siihen, että aikuiset tarvittaessa auttavat häntä. Lapsi oppii myös toimimaan erilaisten aikuisten kanssa. Kun lapsen kognitiiviset valmiudet kehittyvät, niin sitä hienovaraisemmin hän oppii toimimaan erilaisissa tilanteissa niiden vaatimalla tavalla. Jotkut aikuiset ymmärtävät häntä paremmin kuin toiset ja sekin opitaan sietämään. Turvallisesti kiintyneillä lapsilla on luottamusta, että myös kaverisuhteissa on hyvä olla ja mahdollisista konflikteistakin selviää.
Lapset, joilla on syvä epäluottamus, niin tilanne on hyvin toisenlainen. Heidän on turvallisempaa ennakoida vaara kuin vain odottaa ja katsoa. Heidän hermostonsa reagoi taistele-pakene mallilla. Heidän kokemuksensa mukaan uhkaava tilanne voi olla koska tahansa edessä. Neutraalit kasvonilmeet, vaaraton ääni voivat olla se, jonka seurauksena tilanne muuttuu vaaralliseksi. Myös aikuisen antamat rajoitukset on todiste, että suhde on ehdollinen ja aikuinen haluaa vain satuttaa tai rangaista.
Se miten lapsi reagoi voi auttaa meitä ymmärtämään mitkä asiat hän kokee uhkaavana. Kun lapsi kokee uhkaavuutta, niin hän saattaa kommunikoida esim. seuraavilla tavoilla; "en tarvitse sinua", "Jätä minut rauhaan", "Älä katso minua" jne. Näissä tilanteissa hän kokee uhkaavuutta ja kommunikointi muuttuu uhmakkaaksi ja vihaiseksi.
Lapset, jotka jatkuvasti näkevät ympäristössään uhkaavuutta reagoivat usein aggressiivisella käytöksellä ja polttavat helposti opettajan voimavarat ja ymmärryksen/empatian loppuun. Opettaja saattaa kokea toivottomuutta, turhautumista ja jatkuvaa epäonnistumista ammatissaan. Näin lapsi on saanut siirrettyä opettajaan oman toivottomuuden ja arvottomuuden tunteensa. Ammattilainen tulee defensiiviseksi eikä pysty enää auttamaan oppilasta tuntemaan turvallisuutta saatikka saamaan luottamusta siihen, että hänelle tapahtuisi jotain hyvää. Peli on ikään kuin hetkeksi menetetty. Lapsi saa sen tutun vastauksen, jota hän on lapsuudessaan kaltoinkohtelevassa ilmapiirissä joutunut kuulemaan.
Minkälaisia haasteita opettaja kohtaa, kun lapsi toimii taistele-pakene moodissa
Lapset, joilla on paljon turvallisuudessa puutteita ovat usein kehitysiältään paljon nuoremman lapsen tasoisia sekä psyykkisiltä että kognitiivisilta kyvyiltään. Ammattilaiset usein kuitenkin odottavat oppilailta ikätasoista selviytymistä ja käyttäytymistä. Kun lapset uskovat omaan huonommuuteensa, niin heillä on suuri tarve kontrolloida muiden käytöstä ja he ovat vähemmän kykeneviä muuttamaan käytöstään opettajan vaatimaan ikätasoisen toiminnan tasolle. Opettajan pelkästään käytökseen puuttuvat menetelmät kuten palkkiot, seuraamukset ja rangaistukset tulkitaan todisteeksi siitä, että lapsi ei ole riittävän hyvä opettajalle. Tämä taas johtaa kasvavaan stressiin ja lapsen hermosto siirtyy taistele- pakene moodiin.
Oppilas tulee ylivirttyneeksi, levottomaksi eikä pysty rauhoittumaan. Hänellä on tarve tsekata uhkaavaa ympäristöä ja hän helposti kokee itsensä ansaan joutuneeksi. Jos lapsi käytöksensä takia joutuu esim. ulos luokasta, niin käytävät ovat monille kauhun paikkoja monine uloskäynteineen. Oppilas saattaa muuttua todella aggressiivisiksi ja olla vaaraksi myös muille oppilaille.
Jotta tällaisia tilanteita pystyttäisiin ratkaisemaan toimivammalla tavalla, niin oppilashuollon olisi syytä syventyä pohtimaan niitä laukaisevia tekijöitä, jotka näitä tilanteita voi saada aikaan ja miettiä minkälaisia turvakeinoja lapselle ennakoinnin lisäksi olisi syytä näissä tilanteissa rakentaa. Miten saataisiin lapselle, joka toimii pienemmän lapsen tasoisesti riittävän turvallinen ilmapiiri. Sellainen ympäristö, jossa aikuinen hyväksyy lapsen tunteet ja kokemukset käytöksen takana, jolloin lapsen koko energia ei menisi emotionaalisten haasteiden kanssa kamppailemiseen vaan hänen turvallisessa ympäristössä olisi myös mahdollista käyttää koko kognitiivista kapasiteettiaan myös oppimisen hyväksi.
Näiden haasteiden voittamiseksi tarvitaan yhteistyötä huoltajien ja ammattilaisten välillä. On löydettävä keinoja, jolla voidaan tarjota oppilaalle riittävän turvallinen tila. Se tarkoittaa sitä, että lapsi on hyväksyttävä ehdoitta ja että aikuisten on kyettävä virittäytymään ja tunnistamaan oppilaan käytöksen takana olevaa sisäistä maailmaa, kokemuksia, ajatuksia, tunteita ja toiveita. Oppilas tarvitsee oman sisäisen maailmansa ymmärtämistä ja hyväksymistä. Opettajan on pystyttävä kohtaamaan lapsen sisäinen maailma empaattisella tavalla.
Se ei ole kuitenkaan helppoa. Oppilas ei useinkaan itse tiedä mitä hän kokee ja mistä mikin käytös johtuu. Siksi aikuisen on tarjottava erilaisia hypoteeseja ja seurattava mikä toimii ja rauhoittaa tilanteen. Kasvattajat tarvitsevat mielen lukutaitoa.
Silloin kun oppilas kohdistaa suoraa vihaa ja uhkaa opettajaa kohtaan, niin tilanne on vaikea. Oppilas saattaa sanoa "tapan sut" tms. Kun ammattilaiset alkavat tuntea samanlaista pelkoa ja turvattomuutta kuin oppilas, niin kyky ymmärtää oppilaan sisäistä maailmaa heikentyy. Se on inhimillistä mutta on tärkeää, että ammattilaiset sen itse tunnistavat.
Kun taas opettaja tällaisessa uhkaavassa tilanteessa voi kokea olonsa turvalliseksi, niin hän pystyy katsomaan käytöksen ja sanojen taakse. Kun oppilas huomaa opettajan ponnistukset yrittää auttaa häntä tarjoamalla ääneen erilaisia vaihtoehtoja mistä mahdollisesti oppilaan näin rajut tunnelmat johtuvat, niin jo se on viesti oppilaalle, että hänestä välitetään. Opettaja viestii lapselle, että kaikki tunteet ovat hyväksyttyjä ja niitä voi ymmärtää. Opettaja tietää, että noin voimakkaiden sanojen takana on todella rajut ja tuskalliset tunteet ja kertoo tämän lapselle.
Jos tuollaisessa tilanteessa ammattilaiset kertovat, että noin pahasti ei pidä sanoa ja se on väärin, niin se vähentää lapsen turvallisuuden tunnetta eikä hän koe tulevansa ymmärretyksi. Yhteys opettajan ja oppilaan välillä myös katkeaa.
On hyvä muistaa, että tämän kaltainen virittäytyminen oppilaan mielen tilaan voi olla äärimmäisen vaikeaa isossa luokassa, jossa on monia tarvitsevia lapsia. Siksipä on todella tärkeää pyytää apua ja tukea ja olla avoin sille, että pystyy huomaamaan milloin oppilaan ja opettajan suhteeseen tulee katkos, väärinymmärrys, ristiriita jne.
Joskus kasvattajat pelkäävät, että jos he ymmärtävät lapsen käytöksen takana olevia tunteita, niin he kokevat katsovansa läpi sormien lapsen käytöstä. Koulutuksessa opettajat oppivat menetelmiä miten käytökseen voidaan puuttua. Turvallisissa kasvuolosuhteissa kasvaneilla lapsilla tämän tyyppiset menetelmät kuten palkkiot ja rangaistuksetkin toimivat mutta niille lapsille, joilla suhteet ovat olleet traumatisoivia käytökseen puuttuvat menetelmät voivat olla jopa haitaksi. Näiden lapsien kohdalla pitäisi keskittyä ennen kaikkea suhteeseen ja vahvaan yhteyden rakentamiseen siten, että lapsen sisäistä maailmaa kuullaan. Jos halutaan käyttää palkkioita, niin näiden lasten kohdalla se voisi olla yhteinen lisäaika jonkin yhteisen tekemisen parissa. Näin viestitään suhteessa olon merkitystä.
Esimerkki:
Hannu oli 9-vuotias ja hänet oli sijoitettu vanhojen isovanhempien luokse. Hannun isä oli vankilassa ja äiti kärsi vakavista mielenterveysongelmista. Äiti kävi toisinaan katsomassa poikaansa. Hannu oli varhaisissa vaiheissa joutunut todistamaan vanhempien välistä aggressiivista ja pelottavaa riitelyä. Poika oli jäänyt omien tunteiden kanssa hyvin yksin. Hän oli oppinut suojatumaan surun ja avuttomuuden tunteilta uhmakkaalla ja aggressiivisella käytöksellä. Vanhemmat eivät pystyneet tarjoamaan pojan tarvitsemaa turvaa.
Koulussa opettaja päätti ratkaista tilanteen niin, että Hannu erotettiiin koulusta joksikin ajaksi huonon ja raivokkaaan käytöksen vuoksi. Kun hän palasi takaisin kouluun, niin opettaja huomasi, että pojan käytös on entisestään huonontunut. Oppilashuolto päätti, että jatkossa tilanne yritetään ratkaista PACE mallilla. Ensimmäiseksi oli tärkeää ymmärtää Hannun aggressiivisen käytöksen takana olevia piilotettuja tunteita ja ajatuksia. Kun Hannu seuraavan kerran suuttui, niin opettaja siirtyi lähemmäs poikaa ja piti huolen, että hänen oma äänensävynsä ja katseensa eivät olleet vihaisia eivätkä pelottavia. Keskustelu alkoi näin.
"Hannu huomaan, että olet huolissasi jostain. Tiedätkö mistä tiedän sen? Kun sinä olet huolissasi ja epävarma, niin tulet vihaiseksi. Ja juuri nyt näyttää siltä, että haluaisit heittää tai rikkoa jotakin. Aivosi kertovat sinulle, että se on hyvä tapa purkaa noin pelottavat ja pahat tunteet. Olet oppinut niin pitkän aikaa käsittelemään todella suuria ja pelottavia tunteita näin ja me opettajat emme vain ole ymmärtäneet miten paljon huolta ja pelkoa vihaisuutesi takana onkaan. Olen niin pahoillani ettemme ole tätä ymmärtäneet. Olet joutunut niin yksin selviämään noin suurien tunteiden kanssa. Minä aion jatkossa yrittää entistä kovemmin auttaa sinua näiden isojen tunteiden kanssa. Sinä et varmasti pidä minua kovin terävänä mutta minä olen vain aika tällainen itsepäinen rouva. Ehkä jos lyöttäydymme yhteen siis minun itsepäisyyteni ja sinun, niin opimme yhdessä uusia keinoja selvitä tilanteesta paljon paremmin."
Aluksi Hannu hämmentyi ja hämmästyi tämän tyyppisestä uudenlaisesta reagointitavasta. Hän odotti vihaista vastausta. Hannu hieman rentoutui mutta ei kuitenkaan heti halunnut näyttää, että piti tästä opettajan uudesta lähestymistavasta. Opettaja ja tukitiimi kuitenkin uskoivat, että tämän kaltainen PACE asenne auttaisi jatkossa Hannua enemmän kuin aiemmat rankaisukeinot. Jatkossa oppilashuollon kanssa sovittiiin, että isovanhemmat voisivat hakea Hannun kesken päivän kotiin, kun pojan kuormitus kasvaisi liiaksi.
"Huomaan, että tänään sinulla on todella isoja huolia ja tunteita etkä oikein tiedä miten niiden kanssa tulisi toimia. Sinulla on ollut elämässäsi niin paljon huolia, että et tarvitse niitä enää yhtään lisää ja siksi ajattelin kutsua isoäitisi hakemaan sinut kotiin, jotta saisit levätä loppupäivän. Pyydän isoäitiäsi, että tekisitte jotain todella kivaa, leikkisitte tai pelaisitte jotain sellaista, josta sinä pidät. Uskon, että huomenna kun taas tavataan luku- ja laskutehtävät sujuvat helposti. Mitä mieltä olet?"
On tärkeää huomioida että tunteiden ja ajatusten hyväksyminen ei tarkoita väkivaltaisen tai tuhoavan käytöksen hyväksymistä. Jos oppilas lyö henkilökuntaa, niin se on tietysti väärin. Ammattilaisten on vain tärkeää olla yhteydessä samalla lapsen käytöksen takana oleviin suuriin tunteisiin, niin että vähitellen lapsen ymmärtäessä tämän hän pystyy ilmaisemaan tunteet sanoina eikä tekoina.
On selvää ja inhimillistä, että myös henkilökunnalla on tunteita, jotka voivat triggeröityä oppilaan uhmakkaasta käytöksestä. Silloin on varmasti vaikeaa ryhtyä toimimaan PACE asenteella. Opettaja saattaa itsekin pelätä, jos esim. oppilas on uhannut häntä. Hän mahdollisesti ajattelee, että jos hän ei pidä oppilasta aisoissa, niin uhkaukset purkautuvat väkivaltaiseksi käytökseksi. Opettajan oma sisäinen kokemus, joka ei ole väärin tai oikein
saattaa estää PACE- asenteen käyttöä. Kun opettaja on itse defensiivinen, niin hän ei myöskään kykene näkemään eikä kuulemaan oppilaan sisäistä kokemusta. Tämä on hyvin ymmärrettävää. Sitten kun oma turhautuminen on lieventynyt, niin on mahdollista fokusoida ja ymmärtää lapsen kokemusta. Heti kun opettaja ymmärtää miksi lapsi on niin vihainen, niin häntä on helpompi auttaa.
Kun henkilökunta on turhautunut oppilaaseen, niin silloin heidän mielensä ei ole avoin oppilaan tunteille. Ehkä opettaja on lähettänyt oppilaan ulos luokasta, jolloin oppilas joutuu sietämään omat häpeän tunteensa yksin. Ja silloin oppilaan huonot tunteet vain kasvavat. Jos opettaja huomaa toimineensa väärin, niin hänen on mahdollista korjata yhteys lapseen. Tätä kutsutaan katkenneen suhteen korjaamiseksi.
Esimerkki jatkuu:
Hannun opettaja ei ollut aina kyennyt olemaan niin vastaanottavainen pojan tunteille, kuin hän olisi halunnut olla. Välillä hänellä oli huonompi päivä ja toisinaan muut oppilaat kuormittivat hänen mieltään voimakkaasti. Hän huomasi olevansa ärtynyt, joka hävetti häntä. Hän opetteli antamaan aikaa itselleen rauhoittua ja yritti sitten uudelleen solmia yhteyttä Hannuun.
"Hannu, en ole lainkaan iloinen siitä miten puhuin sinulle tänään. Olin vihainen, kun näin miten satutit Jaakkoa. Tiedän, että kun huomaat minun olevan vihainen tulet huolestuneeksi ja minä en halua sitä. Eikä ole ihme jos sinäkin tulet vihaiseksi. Saatat ajatella, että minähän potkaisen vielä kovemmin sitten ja sittenhän minusta päästään. Eli näissä tilanteissa sinä selvästi tarvitsisit minun apuani ja olen pahoillani siitä, että en sitä sinulle tarjonnut. Minä yritän toimia ensi kerralla paljon paremmin".
Tällä tavalla opettaja viestittää, että oppilaan ja hänen suhteensa on tärkeä ja että se on edelleen ihan kunnossa. Potkiminen ei ole ok mutta vihaiset tunteet ovat. Lapsi oppii, että hänet hyväksytään myös vihaisine tunteineen ja hän pystyy ottamaan mahdolliset seurauksetkin helpommin vastaan ehkä vastahakoisesti mutta kuitenkin. Hän tietää, että opettajalle hänen omasta käytöksestään huolimatta hän on tärkeä.
Henkilökunnan yllättävä ja erilainen ja ymmärtävä reaktio mihin oppilas on tottunut saattaa auttaa häntä pikku hiljaa luottamaan, että hän on kuitenkin arvokas ja hyvä lapsi. Toki on mahdollista, että se on myös pelottavaa, koska oppilaan ajatuksena voi olla, että ehkä opettaja kuitenkin joskus huomaa, ettei hän olekaan niin kelpo kuin opettaja luulee ja siksi oppilas saattaa pitää etäisyyttä varmuuden vuoksi. Jotta ei tule satutetuksi jälleen kerran.
Tärkeää vahvistaa oppilaan kykyä vastaanottaa lohdutusta, kasvattaa oppilaan uteliaisuutta ja opettaa nauttimaan leikistä
Lasten, jotka ovat kasvaneet traumatisoivissa olosuhteissa tarvitsee saada takaisin kyky ottaa lohdutusta vastaan. Heille on myös ehdottoman tärkeää palauttaa kyky uteliaisuuteen ja kyky leikkimiseen. Lasten vanhemmat ovat keskeisessä roolissa siinä, että lapset saavat mahdollisuuden tähän. Sijaisvanhemmat/huoltajat alkavat vähitellen kasvattamaan lapsen turvallisuuden tunnetta ja sitä kautta luottamus lapsen ja vanhempien välillä alkaa kehittymään. Jatkuvassa hälytystilassa olevat aivot alkavat rauhoittua ja lapset tulevat avoimemmiksi vanhempia kohtaan. He sietävät lohdutusta, tulevat uteliaammiksi ja alkavat iloita uudella tavalla leikkisyydestä. Valitettavasti Hannulla ei ole ollut sellaisia vanhempia, jotka olisivat pystyneet tarjoamaan tätä kaikkea. Hänen on pitänyt selvitä omassa elämässään ilman lohdutusta, uteliaisuutta ja leikkiä. Hänen vanhat isovanhempansa omien terveyshuoliensa ja omien puuttuvien huolta pitävien kokemusten takia eivät ole pystyneet tähän vaikka tietysti ovat yrittäneet parhaansa.
Ammattilaiset eivät saisi koskaan aliarvioida omia mahdollisuuksia tarjota tärkeitä ja korjaavia kokemuksia lapsen muissa kehitysympäristöissä. Vaikka lapsella ei ole optimaalisia mahdollisuuksia kokea perheensä taholta tarvitsemaansa turvallisuutta, niin muussa kehitysympäristössä yksikin hyvä ja ymmärtävä ihmissuhde voi tarjota jotakin tärkeää ja ainutlaatuista lapselle. Lapsi viettää kuitenkin monia tunteja varhaiskasvatuksessa ja koulussa ja siksi siellä saatu ymmärrys ja hyväksyntä ovat tärkeässä roolissa lapsen kehityksen näkökulmasta.
Lohtu
Lasten on saatava takaisin kyky surra asioita. Suru on äärimmäisen tärkeä tunne, koska silloin lapsi on myös avoin lohdutukselle. Jos lapsi pelkää surun kipua, niin hän väistää kaikki ihmiset, jotka yrittävät lohduttaa häntä.
Suru on kaikista vaikein tunne lapsille, jotka ovat kokeneet paljon arvottomuuden tunteita varhaisvuosien aikana. He pelkäävät surua, koska he eivät ole koskaan saaneet suruunsa lohdutusta. Kasvattajan empatia herättää heissä pelon. He yrittävät piilottaa surun tunteensa usein vihaisuuden taakse. Kun on vihainen, niin se suojaa surun tunteelta ja silloin ei voi tulla uudelleen haavoitetuksi. Opettajan tärkeä tehtävä on kuulla nämä tunteet vihaisuuden ja uhmakkuuden takana ja vähitellen auttaa myös oppilasta tunnistamaan niitä tunteita. Siten oppilas vähitellen uskaltaa tuntea myös avuttomuutta ja surua ja kykenee hyväksymään opettajan kokeman empatian ja lohdutuksen.
Hannu oli hyvin epäileväinen opettajan viestimälle empatialle. Hän ei ymmärtänyt sitä, että se oli aitoa vaan epäili sitä bluffiksi. Opettaja vähitellen tiiminsä tuella oppi hyväksymään ja ymmärtämään Hannun pidättyväisyyttä. Hän sanoitti sitä niin, että huomaaan, että sinulla on todella tuskallista luottaa siihen, että minä voisin auttaa sinua noiden niin suurien tunteiden kanssa. Olet aina tottunut selviämään niiden kanssa ihan yksin. Opettaja antoi Hannulle tilaa eikä odottanut, että Hannu vastaisi tai reagoisi. Jälkeenpäin opettaja saattoi laittaa jonkin viestin pulpetille, jossa luki...toivottavasti sinä voi paremmin ja sinulla on mukavampi olo.
Voi olla todella vaikeaa kesken koulupäivän löytää sellaisia hetkiä, joissa voi paneutua vain yhden oppilaan tilanteeseen. Jotkut hetket tai momentumit saattavat kuitenkin olla erittäin tärkeitä ja niistä saattaa seurata suurempikin muutos oppilaan luottamuksen vahvistumisessa. Opettaja tarvitsee kuitenkin oppilashuollon/tiimin ehdottoman tuen. Opettajalle on myös helpotus, että oppilas alkaa kyetä ottamaan lohdutusta vastaan ja näin kykenee myös olemaan avoimempi hänen opetukselleen.
Uteliaisuus
Uteliaisuus on valtavan tärkeää oppimisen näkökulmasta. Ilman uteliaisuutta oppilas ei kiinnostu opetuksesta. Kun lapsella on saatu turvallinen sijaiskoti/perhe, niin hän vähitellen alkaa rentoutumaan ja pystyy kiinnostumaan ympärillä olevasta. Koulu saattaa olla sitten lapselle jo haastavampi ympäristö. Pelko opiskelun epäonnistumisesta saattaa vähentää lapsen turvallisuuden tunnetta. Koulussa/varhaiskasvatuksessa on erilaiset rutiinit ja monia erilaisia ärsykkeitä, jotka saattavat olla vaikeita käsitellä ja jäsentää. Tämä voi vaikuttaa siihen, että oppilas tulee defensiiviseksi ja käyttäyminen vaikeutuu. Lapsi saattaa tulla uhmakkaaksi tai sitten vetäytyä (taistele-pakene). Tämä tarkoittaa, että oppilaan uteliaisuus ja kiinnostus ympärillä olevasta laskee ja oppiminen tietysti vaikeutuu.
Esimerkki:
Taina 10v. on elämässään oppinut selviytymään aikuisia miellyttämällä. Koulussa hän oli kohtelias ja sopeutuva. Hän toimi opettajan ohjeiden mukaisesti mm. piti pulpettinsa aina erinomaisen siistinä. Hän ei koskaan uhmannut eikä käyttäytynyt huonosti. Opettaja oli varma, että tyttö selviää 5. luokasta hyvin. Vähitellen opettaja alkoi kiinnittämään huomiota, että Taina ei selvinnytkään tehtävistä täydellisesti. Taina saattoi istua pitkiä aikoja tekemättä mitään. Opettaja kysyi tarvitsiko Taina apua mutta Taina kieltäytyi ystävällisesti hymyillen opettajan tarjoamasta avusta ja kertoi pärjäävänsä hyvin. Keskustelu opettajan ja Tainan välillä ei oikein tuottanut tulosta. Taina halusi pitää etäisyyden opettajaan. Taina piti fokuksen olemalla muka kiireinen ja avulias muita oppilaita kohtaan ja vältti näin opettajan yrityksen auttaa.
Tämän kaltainen itsekseen selviämisen vaade vaatii lapselta valtavasti energiaa ja yleensä kotona lapsi saattaa olla sitten erittäin uupunut ja vanhemmat viestivät lapsen haastavasta käytöksestä kotona. On tärkeää, että yhteistyö huoltajien ja koulun välillä on tiivistä ja siellä pystytään suunnittelemaan keinoja millä oppilaan turvallisuuden tunnetta voidaan koulussa lisätä, jotta yleensä oppiminen mahdollistuisi eikä koko koulupäivä olisi yhtä pinnistystä, joka sitten purkautuu kotona. Kun oppilas pystyy kokemaan olonsa riittävän turvalliseksi, niin hän kykenee olemaan avoin opettajan avulle ja opetukselle.
Esimerkki jatkuu:
Opettaja alkoi pikku hiljaa ihmetellä Tainalle ääneen miksi avun hyväksyminen oli Tainalle niin vaikeaa. Opettaja ei odottanut mitään vastausta Tainalta. "Minä mietin, että ehkä sinä ajattelet, etten minä pidä sinusta, jos sinä kysyisit minulta jotain. Ehkä ajattelet, että minä luulen sinua silloin tyhmäksi". Opettaja yritti hyväksynnän, empatian ja ystävällisen uteliaisuuden kautta luoda Tainalle turvallisempaa oloa.
Leikki
Leikkisyys ihmissuhteissa ja opetuksessa on tärkeää myös oppimisen näkökulmasta. Jokainen tietää miten rentouttavaa ja hyvää oloa tuovaa ovat sellaiset ihmissuhteet, joissa on huumoria ja leikkisyyttä. Leikillisessä ilmapiirissä lapset ovat vähemmän defensiivisiä ja enemmän vastaanottavaisempia. Monesti leikillisyys tuo opettajan ja oppilaan välille yllätyksellisyyttä, joka voi auttaaa saamaan yhteyttä lapseen helpommin.
Esimerkki:
Jari 15v. oli elänyt hyvin vaikeissa olosuhteissa. Hän ei nähnyt itsessään saatikka muissa oikeastaan mitään hyvää. Opettaja ei oikeastaan saanut mitään kontaktia Jariin ja niinpä hän päätti kokeilla jotain hassua. Opettaja laittoi aina silloin tällöin joitain värikkäitä lippusia Jarin pulpetille, joissa luki aina jotain hauskaa. Jari ei näyttänyt moneen päivään reagoivan näihin opettajan hassuihin viesteihin mitenkään mutta kuukauden jälkeen opettaja huomasi Jarin katsovan häntä enemmän silmiin ja hän päätti jatkaa tämän tyylistä kontaktinottoa. Opettaja teki seuraavaksi jonkun hassun youtube videon ja lähetti sen Jarille. Opettaja oli sinnikäs ja jatkoi yritystä saada Jaria avoimemmaksi ja loppuvuodesta tulokset olivat näkyvissä. Tuohon aikaan Jari toi jo itsekin jotain hauskoja viestejä opettajalle.
Opettajan avoimuus ja sitoutuneisuus
Kun esimerkiksi lapsen ympäristö muuttuu, niin oppilaan käytös varmasti ensi alkuun on hyvin defensiivistä eikä hän ole avoin sosiaalisille kontakteille. Uuden oppiminen ja uuteen sopeutuminen vaatii aikaa. Lapsi ennakoi kaikki mahdolliset satutetuksi tulemiset, hylkäykset ja vähättelyt. Oppilaan uhmakkaan käytöksen takia opettaja saattaa itsekin tulla helposti defensiiviseksi ja tämä on tärkeä tunnistaa. Jos opettaja pystyy säätelemään omaan tunnetilaansa ja pitämään mielensä avoinna, niin se mahdollistaa oppilaan syvän epäluottamuksen vähitellen lieventyä. Kun oppilas tulee tunteineen säädellyksi opettajan rauhallisella ja ymmärtävällä suhtautumisella, niin pikku hiljaa hän pystyy luottamaan siihen, että opettaja todellakin välittää siitä miten hän selviää.
Oppilaat, joiden kasvuolosuhteissa on ollut paljon kaltoinkohtelua ovat äärimmäisen herkkiä aistimaan kaiken uhkaavuuden ympärillään. Heidän aivonsa joutuvat hälytystilaan mitä pienemmistäkin asioista ja tapahtumista. Nämä lapset ovat erittäin herkkiä ns. non-verbaaliselle viestinnälle sekä hyvässä että pahassa. Jonathan Baylin ja Daniel Hughes (2016) kutsuvat heitä turvallisuus sokeiksi. Näiden lasten on huomattavasti helpompi reagoida uhkaan kuin aikuisen tarjoamaan turvaan. Näiden lapsien hälytystilassa olevaa hermostoa voi rauhoittaa vain aikuinen, joka pystyy pitämään oman mielensä avoinna ja kykenee sitoutumaan oppilaan mielen ymmärtämiseen. Koska nämä lapset ovat herkkiä sanattomille viestinnälle, niin aikuisten lämpimät ja hyväksyvät kasvojen ilmeet ja äänensävy ovat erittäin tärkeässä roolissa lapsen turvallisuuden lisäämisessä.
Olen kuvannut tässä kirjoituksessani miten tärkeää kasvattajien ja opettajien on ymmärtää lapsia, joilla on kehityksellistä traumaa taustalla. Lukkiutunut luottamus vaatii sen, että opettajan ja kasvattajan mieli on avoin ja hän on sitoutunut ymmärtämään oppilaan sisäistä maailmaa. Tämän kaltaisella suhtautumisella opettaja kykenee rauhoittamaan lapsen hälytystilaa ja voi näin saada hänet luottamaan opettajan hyvää tarkoittavaan huolenpitoon ja mikä tärkeintä saada lapsi oppimaan.
Kiitos!
Lähdeluettelo:
Baylin, J. 2013. Seminaari Hyvät Yhteydet. Henkilöiden välinen neurobiologia ja aivot lapsi-vanhempi-hoitosuhteessa. Lukkiutuneesta luottamuksesta yhteyden rakentamiseen. Luentomateriaali.
Baylin, J. (2016) Mistrust to Trust: The Neurobiology of Attachment-Focused Therapy. Conference presentation. DDP conference, Glasgow.
Baylin, J. and Hughes, D. A. (2016) The Neurobiology of Attachment- Focused Therapy: Enhancing Connection and Trust in the Treatment of Children and Adolescents (Norton Series on Interpersonal Neurobiology). New York, NY: W. W. Norton.
Becker-Weidman, A. (2013). DDP-Aapinen. PT-kustannus. Tampere.
Becker-Weidman, A. 2013. Seminaari Traumaperäisen kiintymyshäiriön arviointi ja hoito. Näyttöön perustuva lähestymistapa kompleksisen trauman arvioinnissa ja hoidossa. Luentomateriaali.
Bomber, L. M. and Hughes, D. A. (2013) Settling to Learn. Settling Troubled Pupils to Learn: Why Relationships Matter in School. London: Worth Publishing.
Geddes, H. (2006) Attachement in the Classroom: The Links Between Children`s Early Experience. Emotional Well-Being and Performance in School. London: Worth Puplishing.
Golding, K.S, Fain, J., Frost, A., Mills, C. Et al. (2013). Observing Children with Attachement Difficulties in School: A Tool for Identifying and Supporting Emotional and Social Difficulties. London: Jessica Kingsley Publisher.
Golding, K. S., Fain, J., Frost, A., Mills, C., Worrall, H., Roberts, N.,Durrant, E. and Templeton, S. 2013. Observing Children with Attachment Difficulties in School. A Tool for Identifying and Supporting Emotional and Social Difficulties in Children Aged 5-11. London and Philadelphia. Jessica Kingsley.
Hughes, D.A. (2011) Attachement Focused Family Therapy. The workbook. New York. NY:W.W. Norton.
Hughes, D. 2011. Seminaari Vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia. Vaurioituneiden lasten ja nuorten hoito. Luentomateriaali.
Hughes; D. 2014. Seminaari Kiintymyshäiriöisen lapsen tai nuoren hoito ja hoiva. Rakastavan yhteyden luominen lapsen ja hoivaajan välille. Luentomateriaali.
Hughes, D.A. and Baylin, J. (2012) Brain Based Parenting. The Neuroscience of Caregiving for Healthy Attachement. New York, NY: W.W. Norton.
Jennings, P. (2018) The Trauma-sensitive Classroom: Building Resilience with Compassionate Teaching. New York, NY: Delacourt.
Phillips, S. & et al. 2014. Bringing PACE into the classroom. Nettiartikkeli.
Rennicke, C. 2016. Seminaari Luottamuksen ja hoivan lukkojen avaaminen. Kiintymyskeskeinen kasvatustyö sijaishoidossa ja koulussa. Luentomateriaali.
Siegel, D.J. (2010) The Mindful Therapist: A Clinician´s Guide to Mindsight and Neural Integration. New York, NY: W.W. Norton.
.jpg?etag=&sourceContentType=&ignoreAspectRatio&resize=386%2B579&extract=0%2B5%2B334%2B574)
