Nopea yhteyden korjaaminen

Eteistilanteessa vanhempien tuodessa kiireissään lasta päiväkotiin syntyy toisinaan hetkiä, jolloin vanhempien ymmärtämätön reaktio saattaa saada lapsen puolustuksen heräämään vaikuttaen näin lapsen olotilaan pitkäksi aikaa.

Eemeli on 5-vuotias poika, jolla on ajoittain voimakkaita uhmakkuusongelmia, joihin on ollut vaikea löytää häntä rauhoittavia ratkaisuja. Aikuisen ymmärtämätön ja liian vaativa suhtautuminen hänen kehitysikäänsä nähden (kehitysikä on paljon vähemmän kuin pojan oikea ikä) saa pojan täysin ”takajaloilleen” eikä häntä sen jälkeen ole helppo saada yhteistyöhön aikuisten kanssa – yhteys katkeaa.

Äiti istuu poikansa vieressä eteisen penkillä ja yrittää saada poikaa ymmärtämään, että äidin pitää lähteä nopeasti työhön. Äiti on selvästi stressaantunut tilanteessa. Tämä tilanne on toistunut useita kertoja äidin ja pojan välillä ja siksi olemme halunneet ennakoida tilanteita olemalla läsnä tilanteessa auttaen äitiä ja poikaa ymmärtäväisempään vuoropuheluun, jotta pojan olisi helpompi aloittaa päivä paremmalla mielellä.

Eemeli: En halua aamupalalle. 

Äiti: No aina asiat ei mene niin kuin sinä haluat. Nyt menet ryhmään, jotta minä pääsen lähtemään työhön. On jo kiire.

Tässä kohtaa huomaan, että tilanne on luisumassa väärille ”raiteille” ja yritän nopeasti pysäyttää äidin alkavan saarnan.

Minä: Hei hei…hetki pieni. Sanon äidille. Sinulla näyttää tosiaan olevan kiire työhön mutta jos me kuultaisiin ensin mikä Eemelillä on mielessä. Minä ainakin haluan tietää miksi Eemeli ei halua aamupalaa.

Eemeli: En vaan halua. Se on pahaa.

Minä: Se on pahaa. Eläydyn samanlaisella intensiteetillä kuin Eemeli asian ilmaisee…hivenen inhon sekaisella äänellä huudahtaen. No sitten ei ihme, että et halua mennä aamupalalle. Mitä siellä tänään on? Haluan kyllä tietää mistä et tykkää?

Eemeli: Puurosta.

Minä: Puurosta. Onpa hyvä, kun kerroit minulle ja äidille mistä et tykkää. Nyt meidän on helpompi ymmärtää miksi on kurja mennä ryhmään. Tämä on ehdottomasti kerrottava opettajalle. Sovitaanko äiti niin, että minä saatan Eemelin ryhmään ja kerromme tämän asian aikuisille ja sinä voit lähteä mukavammin mielin työhön, kun tiedät miksi Eemelille oli vaikea mennä ryhmään. Onko ok äiti? Äiti voi vaikka vielä jonkun ajan päästä soittamalla varmistaa, että Eemeli jatkaa päivää hyvillä mielin? 

Katkaisin äidin saarnamaisen puheen, koska tiesimme entuudestaan, että se tulee vaikuttamaan Eemelin päivään huonontavasti. Äiti ei ollut kiireisenä kykenevä empaattisesti kuulemaan ja kommentoimaan pojan kiukuttelua. Jälkeenpäin vanhempien kanssa keskusteltiin näistä vastaavista tilanteista myötäeläen ensin vanhempien kokemaa ja sitten yrittämällä tuoda esiin myös pojan kokemusta ja keinoja millä voidaan yhteenottoja jatkossa välttää.