Lapsen ja vanhemman leikkijakso

Otsikon Tuettu ryhmäleikki olen jo kuvannut jonkin verran Tiinan tilannetta ja haasteita päiväkodissa. 

Tiina tuli minulle 4 -vuotiaana asiakkaaksi aggressiivisuuden, omaehtoisuuden, huonojen kaverisuhteiden ja vanhempien ja ryhmän aikuisten uupumuksen takia.

Omien havaintojeni perusteella hänellä oli vaikeutta säädellä omia tunteitaan, vaikeutta päästä leikkeihin, keskittymisvaikeutta, pelleilyä, kontaktista putoamista, itsekseen pärjäämistä ja vaikeutta ottaa läheisyyttä ja lohdutusta vastaan.

Tein muutaman kotikäynnin arvioidakseni lapsen ja vanhempien välistä vuorovaikutusta. Sain myös lisätietoja Tiinan aiemmista somaattisista sairauksista ja monista Tiinalle tehdyistä lääketieteelllisistä toimenpiteistä, vanhempien sairastelusta, läheisen kuolemasta. Vanhemmat kuvasivat uusien tilanteiden vaikeutta ja ja jatkuvia raivokohtauksia. Vanhemmat vaikuttivat hyvin uupuneilta ja epätoivoisilta. He kokivat epäonnistuneensa Tiinan pahanolon lievittämisessä.

Päiväkodissa tein kiintymystestin (on myös tässä blogissa), jossa tuli ilmi Tiinan itsekseen selviämisen vaade.

Aloitimme leikkijakson:

Ensimmäiset kerrat olivat Tiinalle vaikeita. Läheisyyttä jouduttiin säätelemään, koska selvästi Tiinan näkökulmasta emotionaalisesti edettiin liian nopeasti ja liian lähelle. Se näkyi äidin  ja minun satuttamisena.

Näistä syistä alkuun käytettiin paljon jäsentäviä leikkejä, joissa käytettiin merkkejä, jolloin jokin leikki tai toiminta voi alkaa. Muutamat leikit olivat käyttökelpoisia ja toimivia. Leikki "saanko äiti tulla" -leikki,  "sano mitä tehdään, niin me totellaan"-leikki ja "Kapteeni käskee"- leikki. 

Äiti kertoi istuntojen välissä, että Tiina oli jo heti ensimmäisen kerran jälkeen alkanut leikkiä samoja leikkejä kotona ja hän myös haki enemmän äidin läheisyyttä.

Noin puolessa välissä alkoi voimakas vastustus, joka sitten ohjattiin leikkeihin. Leikit, joissa äiti ja minut työnnettiin tai puhallettiin merkistä kumoon auttoivat tässä vaiheessa.

Ruoan ja juoman tyttö otti hyvin vastaan. Jouduimme kuitenkin alussa asettamaan Tiinaa omaan säkkituoliin, koska äidin sylissä tuli jonkin verran satuttamista ja potkimista.  Tiinalle ne olivat taas uusia epäonnistumisia. Tiina oli muutoin kuin pieni linnunpoikanen, aina suu auki vastaanottamassa mieleisiään herkkuja.

Jakson puolessa välissä Tiina sitten siirrettiin äidin syliin takaisin, jolloin nähtiin kaikkein koskettavimmat hetket.  Äidin pipejä hoideltiin yhdessä Tiinan kanssa, kehuttiin yhdessä äidin hyviä käsiä, jotka hoitivat hellästi.

Varsinkin jakson alussa laskeakseni Tiinan ylivirittyneisyyttä enemmän pyrin madaltamaan ääntäni tummansävyiseksi. Äänen sävyllä ja puheen rytmillä on  merkitystä lapsen tunnetilojen säätelyssä. Oman vuorovaikutustapani ja äänen  downshiftaaminen oli hyödyllistä. Lisäksi Tiinan omaa säätelykykyä tukeaksemme sovimme, että jokaisen riehumisleikin jälkeen otetaan rauhoittava toimi; esim. puuterisiveltimellä sively sormet ja varpaat nukkumaan, tyynyllä löyhyttely tai vaikkapa sylissä keinuttelu. Myös kotona oli hyvä aika ajoin leikkiä rauhoittavia leikkejä.

Piiloleikkejä: Piilotin ennen äidin tilaan tuloa Tiinaa peitteisiin ja äidin tultua sisään alkoi Tiinan etsiminen ja ihmettely mistä ihmeestä hänet voisi löytää. Riemunkiljahduksien kera "Tiina-aarre" löytyi.

Sanomalehden lyönti aikuisen merkistä oli myös mieluisa leikki. Tässä saatiin ihailla yhdessä äidin kanssa Tiinan vahvoja käsiä ja jalkoja.

Vanhemmalle on tärkeää, että lapsi on kiinnostunut hänestä. Leikit, joissa äitiin piiloteltiin erilaisia pieniä viestejä tai äidin vaatetuksesta muutettiin asioita, jotka Tiinan piti huomata toimivat tässä suhteessa.

Leikkikertojen edetessä äidin palautteista huokui äidin lisääntynyt lämpö Tiina kohtaan. Tiina oli alkanut iltaisin ennen nukkumaan menoa kommentoimaan "rakastan sinua äiti". Huomautin äidille, että vaikka Tiinalla on vaikeuksia, hän pystyy ottamaan hoivaa vastaan. "Huomasitko, että sylissäsi kun hoidit Tiinaa, hän alkoi puhua vauvapuhetta". Tästä kommentista äiti liikuttui syvästi. Äiti kommentoi "tytöllä taitaa kuitenkin olla turvallista sylissäni".

Näitä läheisyysharjoituksia jouduimme pohtimaan tarkasti. Esim. kasvojen rasvaaminen oli Tiinalle vaikeaa ja se lopetettiin heti. Kysyin Tiinalta mitä tapahtui. "Huomaan, ettet halua rasvaa kasvoihin....mihin kohtaan voimme laittaa rasvaa". Monet tällaiset yksityiskohdat saatan huomata vasta jälkikäteen videolta ja silloin siihen pitää palata seuraavalla kerralla ja mahdollisesti etsiä uusi toimintatapa.

Erityisesti jakson alussa painotin tervetulo-kommenttejani. Saatoin sanoa " Huomenta Päivänsäde. Eikös tämä ole vanha ystäväni Tiina silkkihiuksinen, jonka näkemistä olen odottanut koko päivän". Näillä sanoilla halusin vahvistaa Tiinan merkityksellisyyttä ja arvokkuutta. Tiinalla oli paljon epäonnistumisia ihmissuhteissaan takana ja hänen itsetuntoaan oli vahvasti ravittava, jotta luottamus ja usko itseen vahvistuisi ja sitä kautta myös yhteys välillämme ja suhteessa äitiin syventyisi.

Leikkikertojen loppumista valmisteltiin ja herkkuja suunniteltiin viimeiselle kerralle. Aloimme puhua leikkien siirtämisestä ryhmään. Kutsuttiin ryhmän opettaja ja muita lapsia tutustumaan Tiinan opettelemiin leikkeihin. Tiina innostui kovasti.

Minusta alkoi näyttää siltä, että 10 krt tässä tilanteessa olisi riittävä leikkikertojen määrä. Tiinan vastustaminen alkoi selvästi olla enemmän oman kontrollin piirissä. Tiina rauhoittui ja äiti kertoi hyvinkin positiivisista yhdessäolon hetkistä kotona ja isällekin oli opetettu monia hauskoja temppuja.

Viimeinen kerta oli tietysti haikea mutta jotenkin toiveikas. Herkut syötiin ja lahjaksi Tiina sai  kortin ja saippuakuplat. Äitiä jännitti jatko ja hän pohdiskeli, että voisiko jos ja kun tulee takapakkia näitä harjoituksia kokeilla uudelleen. Vahvistin äidin omia mahdollisuuksia auttaa tytärtään tulevissa haastavissa tilanteissa.

Erityisopettajana koen tämän tyyppisen työskentelyn hedelmälliseksi ja myös tehokkaaksi. Ja todella mielenkiintoiseksi. Tässä on varmasti paljon elementtejä, joita voi soveltaa jokaisen varhaiskasvatuksen ammattilaisen omaan työhön. Kyse ei ole yksin menetelmästä vaan tavasta ajatella yleisesti ihmissuhdetta.

Tärkeää on, että lapsi voi saada uudenlaisen kokemuksen itsestään ymmärrettynä ja hyväksyttynä. Tämän tyyppisen vuorovaikutuksen tehtävä on välittää lapselle kokemus merkityksellisyydestä, arvokkuudesta ja rakastettuna olemisesta. Sanoisin, että läsnä oleva aikuisen aktiivinen vuorovaikutus lapsen kanssa on tärkein lapsen toimintakykyä säätelevä tekijä. Kiitos!

Leikkikerta esimerkki:

https://www.erkkaope.fi/449074886/449084505