Hae yhteyttä lapseen

Yhteyden nopea korjaaminen

Erityisopettajana pohdin miten auttaa näitä usein konflikteihin joutuvia ja "hälytystiloissa" olevia lapsia parhaalla mahdollisella tavalla. Ulkoinen käytös saattaa olla epäkunnioittavaa ja provosoivaa mutta siltikään pelkästään näiden lasten  käytökseen puuttuminen ei ole se ratkaiseva tapa tukea. Mielestäni  nämä lapset tarvitsevat enemmänkin ymmärtävää yhteyttä ja sen katketessa yhteyden nopeaa korjaamista eli sovintoa.

Tarpeiden, kokemusten ja tunteiden sanoittaminen on tärkeää. Yhtä tärkeää on myös samalla tunneintensiteetillä vastaaminen. Aikuisen virittäytyessä samaan tunteeseen autetaan lapsen tunteiden säätelyä parhaiten. "Olen pahoillani, etten heti huomannut, että tarvitsit apuani. Minun olisi se pitänyt huomata, minun ei olisi pitänyt suuttua sinulle", "Tuo taisi olla sinulla todella tärkeä juttu...ehkä siksi vihastuit niin kovasti"

Kun opettaja kadottaa empaattisuutensa

Miten sitten opettaja voi säilyttää herkkyytensä ja ennen kaikkea empaattisuutensa näissä kriittisissä kohdissa?  Tärkeä on ymmärtää provosoivasti käyttäytyvää lasta, joka usein on saanut aikuiselta usein juuri samanlaisia reaktioita mitä nyt myös mahdollisesti turhautuneelta opettajalta. Kun me ymmärrämme lapsen aikaisempia huonoja kokemuksia, meidän on helpompi  provosoitumatta myös reagoida lasta ymmärtävämmällä tavalla. 

Käytösongelmaisten lasten toiminta on usein aiheuttanut ihmisissä  torjuntaa ja hylkimistä ja ja juuri siitä syystä aikuisen uudenlainen ymmärtävä reagointi voi laukaista tilannetta ja auttaa lasta itseäkin oman käytöksen hallinnassa.

Lapset tarvitsevat sellaisia kokemuksia, joita he ovat omassa kasvuympäristössään jääneet paitsi eli hyvää tunneyhteyttä "en ihmettele, että koet minun olevan aivan liian ankara - nyt minun on vain entistä enemmän yritettävä ymmärtää mitä tapahtui ja miten voisin auttaa sinua".

Kun lapsi tulee kuulluksi ei moitituksi niin se merkitsee lapselle uudenlaista kohtaamista toisen ihmisen kanssa. ”Tuo on varmasti rankkaa”, tai ”ei hätää, kyllä me tästä yhdessä selviämme”, "kerro mitä tapahtui, kuulostat tosi vihaiselta", "tuo taisi olla sinulle tosi tärkeää". 

Lämpimällä vuorovaikutuksella vaikutetaan myös aivoihin

Ymmärtävällä ja hyväksyvällä asenteella saamme muutoksen aikaan laajemminkin -sekä aivojen toiminnassa, että ihmisen tunteissa ja käytöksessä.  Me vaikutamme aina lasten kasvuun – joko hyvällä tai pahalla tavalla. Me vaikutamme aivojen tasolla ja vaikutamme tunteiden ja käytöksen tasolla.

Kun lapsella on syvä epäluottamus

Jos lapsella on hyvä luottamus pohjalla, suhde aikuisiin toimii kielloista ja rajoituksista huolimatta – aivot ovat ikään kuin joustavat. Taas emotionaalisesti lukkiutuneen lapsen on vaikea hyväksyä rajoja ja myös läheisyyttä, koska hänellä ei ole samaa hyvää perusluottamusta  – aivot ovat ikään kuin sulkeutuneet.  Kun saamme yhteyden ja luottamuksen lapsen ja aikuisen välille, se mahdollistaa myös aivojen tasolla mielihyvää tuottavien välittäjäaineiden toiminnan. Mm. oksitosiini vapautuu parhaiten hyvässä vuorovaikutuksessa.

”Minä toivon, että sinä näet itsesi samanlaisena jonain päivänä, kuin minä näen juuri nyt sinut….ihanana ja viisaana poikana”. ”Kaikki tekevät virheitä ja se on ihan ok…ei mitään hätää”.

Uhkareaktio syttyy salaman nopeasti!

Päivittäisessä ryhmä- ja opetustilanteessa saattaa olla vaikea huomata lapsen nopeasti syntyvä ahdinko.  Lapsen ”uhkareaktio” voi tapahtua sadasosa sekunneissa. Tällöin on toimittava  jälkikäteen ja mahdollisimman nopeasti, jotta yhteys löytyy lapseen uudelleen. Itse olen kokenut joidenkin lasten kohdalla hyvänä keinona ottaa lapsen "epäonnistuminen" omaan piikkiin...."harmi, kun en ehtinyt ajoissa luoksesi - minun olisi pitänyt huomata, että tarvitset apuani" ja näin vähentää lapsen jatkuvaa epäonnistumisen kierrettä.

Aikuisen uudenlainen suhtautuminen yllättää!

Lapsi on mahdollisesti elänyt ympäristössä, jossa on ollut opittava olemaan tarvitsematta ketään ja mitään ja siksi suojautuminen on niin voimakasta. Aikuisen  puolustusta vähentävällä reagointitavalla voi lapsi kokea yllätyksen.  " Kun sinulla on noin hankala olo, niin on tärkeää, että olen tässä vieressä vaikka et haluaisikaan. Joskus pienet tytöt ovat noin vihaisia....se ei haittaa". Yllättävää lapselle on se, että aikuinen ei toru, ei opeta käyttäytymään eikä jätä yksin tai sulje pois ryhmästä. Yllättävää on myös se, että lapsen tunteisiin vastataan samalla vitaliteetilla.

Aikuisen siedettävä torjuntaa!

Jotta aikuisen empatiakyky säilyy näissä ”hälytystilanteissa” hänen on tunnistettava omat tunnetilansa huolimatta torjunnan kokemuksesta, jonka lapsen ”huono” käytös helposti herättää.

Nämä ovat yleensä niitä hetkiä, jolloin aikuisella on suuri mahdollisuus rauhallisuudellaan, yllätyksellisyydellään, uudenlaisella reagoinnillaan ja lämpimyydellään vaikuttaa lapseen niin syvällä tasolla, että hänelle tulee toisenlainen kokemus yhdessäolosta toisen ihmisen kanssa. Nämä ovat  "niitä hetkiä", jolloin lapsen vastarinta voi vähetä ja luottamus kasvaa. Näitä tilanteita on syytä vaalia. " Olen pahoillani, etten huomannut tulla turvaksesi vaikka näin, että tarvitsit selvästi apuani". "Nyt varmasti ajattelet, että mikä hölmöläinen opettaja tässä  yrittää keksiä epätoivoisesti hyviä ratkaisuja".

Pyydä tarvittaessa apua!

Opettajan omasta taustasta riippuu paljon, miten hän näissä tilanteissa pystyy säilyttämään rauhallisuutensa. On tilanteita, joissa opettajan on tärkeä tunnistaa oma tuen tarve ja pyytää apua. Joskus lasten käytös on niin aggressiivista, että jo lapsen turvallisuuden kokemuksen kannalta tarvitaan useita huolta pitäviä aikuisia lähelle. Opettajan omalla kiintymyssuhteella on myös merkitystä miten hän pystyy vastaanottamaan lapsen rajuakin ahdistusta ja aggressiota. 

Kiinnipidot raskaita!

Kiinnipidot ovat varmasti niitä raskaimpia kokemuksia aikuiselle ja myös koskettavat hänen omaa kiintymystaustaansa. Kiinnipitotilanteissa saattavat omat tunteet aktivoitua liiallisesti ja opettaja itse joutua säätelemättömään tilaan.

Siksipä kiinnipitokokemus kannattaa ehdottomasti purkaa joko välittömästi tai ainakin saman päivän aikana toisen aikuisen kanssa.  Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeää ja myös lapsen etu.

Lähteitä:

Baylin, J & Hughes, D. 2012. Brain-Based Parenting. W.W.Norton.

Becker-Weidman, A. 2013. Vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia pähkinän kuoressa. Näyttöön perustuva hoitomenetelmä. Tampere. PT-Kustannus. 

Hughes, D. 2009. Kiintymyspohjainen vanhemmuus ja perheterapia-seminaari. Tampere-talo.