Keinoja pienen lapsen käytöksen rajaamiseen

Tämä osio on tarkoitettu kasvatuksen ammattilaisille tueksi esimerkiksi vanhempain keskusteluissa tai vanhempainilloissa.Usein vanhemmat pyytävät erilaisia ohjeita ja neuvoja taaperoikäisten ja vähän vanhempienkin lasten käytöksen rajoittamiseksi. Uhmaikä on usein puhuttelevin vaihe vanhemmuudessa ja siitä tulee paljon kysymyksiä. Aina rajojen yhteydessä haluan painottaa hyvän vuorovaikutuksen merkitystä. Kun lapsen ja vanhemman vuorovaikutus on hyvää, ei useinkaan rajojen merkitys nouse niin voimakkaasti esiin.

Korostan aina empatiakyvyn tärkeyttä. Lapsen empatiakykyä kehitetään ihan vauvasta alkaen niin, että lapsen tunne- ja tarvetiloihin virittäydytään aidosti ilmeiden eleiden, rytmin, äänensävyn, ja koko kehon avulla, jolloin myös lapsen kyky eläytyä toisen asemaan myöhemmin mahdollistuu. Asetamme rajat mutta ymmärrämme minkälainen tunne ja kokemus ovat käytöksen takana. Emme edellytä pelkästään tottelemista vaan vaalimme yhteyden säilymistä kuten olen monissa kohdin PACE asenteen yhteydessä todennut.

Rajojen asettaminen on mahdollista, jos luottamus on pohjalla. Pienen lapsen kohdalla fyysinen kosketus on tapa säädellä tehokkaasti lapsen tunnetiloja. Otetaan kädestä kiinni, kiedotaan käsi harteille tai otetaan lapsi syliin ja samalla kerrotaan miksi ei saa tehdä joitain asioita ja kerrotaan miten voi toimia toisin. "Huomaan, että olet tosi vihainen....ei ihme, kun asia on sinulle niin tärkeä...me kyllä tästä yhdessä selvitään. Näin lapselle jää kokemus, ettei hän jää yksin vaan aikuinen kulkee vaikeassa kohdassa häntä tukien hänen mukanaan.

Yleistä uhmaiästä

-Tapahtuu ennen ja jälkeen kahden vuoden

-tarve hallita erillisyyttä vanhemmistaan

-ei sana tärkeä - antaa tunteen itsenäisyydestä

-pahoinpitelyriski tutkimusten mukaan kasvaa

-käyttäytymisen korjaaminen (hyvitys) olennaista - mitä enemmän määräät lasta, sitä vähemmän sinulla on valtaa. Valta syntyy yhteydestä ja luottamuksesta. Pystyt opettamaan vain, jos lapsi luottaa sinuun. On eri asia, kun lapsi tottelee, kuin että lapsi luottaa sinuun

-yhteys on tärkeämpää kuin totteleminen

Olennaista on säilyttää empaattinen asenne lasta kohtaan. Vanhempi tarvitsee myös itse empatiaa ja säätelyapua. Jos aikuinen "polttaa päreensä" helposti, lasten on opittava välttämään näiden aikuisten läheisyyttä sekä fyysisesti ja emotionaalisesti. Tässä vaiheessa opitaan miten ollaan suhteessa toiseen ihmiseen ja vanhemman avoimuus ja uteliaisuus lapsen hankalaa oloa kohtaan on tärkeää.

Miten toimia uhmaikäisen kanssa

-aikuinen päättää. Vanhempi ei kysele lupaa auttaa lastaan vaan aikuinen ottaa vastuu itselleen. Valta ei saa lipsua lapsille. Tarvittaessa ota syliin ystävällisen puheen turvin. PACE asenne

-yksinkertaisesti; lapsi on vihainen, jos hänen tarpeisiinsa ei vastata - niitä voi kuitenkin ymmärtää ja hyväksyä vaikka ne eivät aina toteudukaan

-kosketuksen ja katseen käyttö tehokasta

-muista; lapset, jotka uskaltavat ilmaista pahaa oloaan ja hakea turvaa kehittyvät itsenäisemmiksi

-vaihtoehtoja, joista lapsi voi valita. Kiitä onnistumista

-ei pitkiä perusteluja. Lapsi ei pysty vastaamaan kysymykseen miksi

-eläydy lapsen tunteeseen ja vastaa samalla virityksellä - äänensävy, eleet, ilmeet, rytmi jne.

-vältä turhia kysymyksiä

-aikuinen kiukustuu helposti mutta yritä säilyttää oma rauhallisuus ja ystävällisyys

-downshiftaa (laske ääntäsi matalammaksi) tarvittaessa - auttaa usein lastakin rauhoittumaan

-älä uhkaa hylkäämisellä (puhumattomuus myös hylkäys)

-ihaile, ihmettele, ole utelias

-lapsen haastaminen toimimaan tietyllä tavalla "Et varmaan pysty..."

-ennustaminen - ennustetaan, mitä hän tulee tekemään ja toivotaan, että hän toimisi päinvastoin

-kiireettömyys, arjen rutiinit tärkeitä

-raivokohtausten yllättäessä kyse ei ole ilkeydestä tai huonosta vanhemmuudesta - suhteen korjaaminen - ei rangaistusta. Autetaan toivottuun käytökseen eikä rangaista huonosta käytöksestä

-ei jäähyttelyä - auta lasta niin, ettei hän koe jäävänsä yksin tunteidensa kanssa

-esimerkki kaupassa; "Sinua todellakin harmittaa, ei hätää, tästä kyllä selvitään. Sinä toivoisit niin kovasti tuota herkkua, oikein hyvä idea, mutta ei tällä kertaa. Laitan kyllä korvan taakse, että tuosta sinä tykkäät mahdottomasti". Tai; " Kun olet syönyt ensin niin sitten voit katsoa tv:tä". "Sinulla on iso harmi mutta niitä tulee aina silloin tällöin eikä se haittaa".

-vältä ei- sanaa ja säilytä auktoriteettisi sanomalla "hei tuohan on hyvä idea...katsotaan ohjelma sitten, kun ensin ollaan tehty tämä".

-älä vähättele tai pilkkaa LAPSEN SUURIA TUNTEITA

-lapsen vahingoittaessa itseä tai muita ota lapsi syliin rauhoittumaan

-järjestä tilat niin, että lapset voivat leikkiä myös hyvin riehakkaita leikkejä

-pyydä apua, jos pinna kiristyy

-älä moiti vaan yritä löytää rakentavampi keino päästä tavoitteeseen

-hyvät yhdessäolon hetket tärkeitä - vahvistaa aivojen toimintaa

Nämä ovat pieniä muistukkeita, joista on hyvä keskustella esimerkiksi vanhempainilloissa. Vanhemmat mielellään kuulevat muiden vanhempien kokemuksia ja ajatuksia, joten on hyvä antaa tilaa vanhempien keskinäiselle vuorovaikutukselle ja heidän omille kokemuksille. Vanhemmat tarvitsevat tukea omaan vanhemmuuteensa ja päiväkodit ja miksei koulutkin voivat hyvin olla näitä foorumeita, joissa tällaisia ennalta ehkäiseviä työskentelytapoja voidaan tarjota.