Koko ryhmän turvaistaminen

Ryhmässä aikuisen läsnäoleva ja kiinnostunut asenne tuo lapsiryhmään turvallisuutta. Elly Singer (2016) Lastenpsykiatriayhdistyksen 60-vuotisjuhlan kunniaksi järjestetyssä luennossaan vakuutti yleisen ryhmäsensitiivisyyden merkitystä varhaiskasvatuksen laatutekijänä.

Ryhmäsensitiivisyys Singerin mielestä tarkoittaa sitä, että kasvattaja lisää lasten kiintymyssuhteen turvallisuutta enemmän keskittymällä kokonaisen ryhmän yhteisyyden lisäämiseen kuin yksittäisen lapsen kiintymyssuhteen vahvistamiseen. Singerin mielestä ryhmän sensitiivinen kohtaaminen luo turvaa lapsille huomattavasti enemmän. Tiedämme, että jokainen lapsi haluaa kuulua ryhmään ja pitää ulkopuolelle jäämistä vastenmielisenä. Ryhmän ulkopuolelle jättämiseen reagoivat samat aivoalueet kuin fyysiseen kipuunkin. Jokainen lapsi haluaa olla kaikkien meidän silmissä ainutlaatuinen ja merkityksellinen - lasten ja aikuisten.

Esimerkiksi varhaiskasvatuksen aloitusvaiheessa koko ryhmän merkitys lapsen turvallisuuden tunteen vahvistamisessa on todella tärkeä. Mukaansa ottava ryhmä toimii turvan antavana ja synnyttää meissä tunteen, että on olemassa toisten mielessä. Se miten lämpimästi  lapset ja aikuiset tervehtivät uutta ryhmään tulevaa lasta ja hänen vanhempaansa auttaa myös vanhempia luottamaan ja vähentämään lapsen ja vanhempien eroahdistusta. Singer vahvistaa, että mitä vahvemmin vanhemmat luottavat varhaiskasvatuksen aikuisiin sitä nopeammin lapset sopeutuvat ryhmään.

Vastaavasti ei-mukaansa ottavat yhteisöt synnyttävät pelkoa eivätkä kunnioita jäsenensä kokemusta, vaan korostavat yksin pärjäämistä. Tällainen maaperä luo oivallista pohjaa kiusaamisen kulttuurille. Olen nähnyt hienoja tilanteita, joissa aikuiset ovat ryhmässä korostaneet välittämisen kulttuuria. Kun joku lapsista satuttaa itseään yhteisössä, siihen ei reagoi vain aikuinen vaan kaikki lapset pysäyttävät toimintansa ja tulevat puhaltamaan ja lohduttamaan. Halu kuulua omaan yhteisöön hyväksyttynä on meille synnynnäistä.

Aikuinen voi lisätä ja kasvattaa ryhmän empaattisuutta erilaisilla esim. hoiva tyyppisillä leikeillä; esimerkkinä eläinleikki, jossa lapset voivat valita olevansa jokin eläin ja aikuinen eläintenhoitajana tarjoaa erilaisia hoivan elementtejä lapsille - käy syöttämässä, juottamassa, ja hoitamassa loukkaantumiset. Tämän tyyppisessä leikissä tulee ryhmän dynamiikka hyvin näkyviin ja aikuinen voi korjailla erilaisia "haavoja" lasten keskinäisissä suhteissa ja myös antaa tarvittaessa yksilöllisempää tunnetukea sitä tarvitsevalle.

Joskus voi olla tarpeen jakaa "huonosti käyttäytymistä" lasten omilla kertomuksilla, jotta ryhmään ei syntyisi ikävää syntipukkikulttuuria. Tämä vähentää huonosti toimivien lasten häpeän tunnetta ja saa muun ryhmän muuttamaan ajatteluaan tästä aina huonosti käyttäytyvästä kaverista. Tämä saattaa purkaa ryhmän kiusaamistilannetta. "Mahtaako muitakin joskus harmittaa tai kiukuttaa tosi paljon...jopa niin paljon, että tulee heittäneeksi kaikki tavaransa lattialle tai kiusanneeksi hyvää kaveriaan". Lapset saattavat mielellään kertoa omista kömmähdyksistään ja kiukuistaan. Näin paha olo tulee jaetuksi ryhmässä eivätkä häpeä ja syyllisyys jää yhden lapsen kannettavaksi. Ajatus, että meissä kaikissa on "tarvittaessa" se huonosti käyttäytyvä puoli, auttaa meitä aikuisiakin ihmissuhteissamme.

Elly Singerin mielestä ryhmään panostaminen on myös keskittymistä fyysisen ja sosiaalisen ympäristön suunnitteluun. Toiminnan toistuvat ja välillä tylsätkin rutiinit antavat lapsille turvallisuuden reagoida myös negatiivisesti eli käyttäytyä huonosti. Pienten lasten tehtävä on etsiä rajoja ja toistuvat selkeät mallit antavat tähän mahdollisuuden. Useinhan vanhemmat kertovat, etteivät lapset uskalla kiukkuilla päiväkodissa vaan koko päivän stressi sitten purkautuu kotona iltaisin. Fyysisesti ja psyykkisesti turvallisella ympäristöllä voimme luoda mahdollisuuden siihen, että lapset voivat osoittaa näitä negatiivisia ei niin toivottuja tunteita mutta lapselle kehityksellisesti hyvin tärkeitä sellaisia myös päiväkodissa.

Singer on tutkinut myös miksi toisissa ryhmissä on levottomampaa kuin toisissa. Rauhallisemmissa ryhmissä ilmenee opettajan läsnäoloa ja vertaissuhteiden tukemista enemmän. Jatkuvat aikuisten poistumiset ja palaamiset  (aika tavallista ryhmissä) leikin ääreltä lisäävät kaoottisuutta. Näissä tilanteissa lasten leikki keskeytyy jatkuvasti. Mielenkiintoista oli myös, että Singerin tutkimusten mukaan aikuisten sensitiivisyys leikkitilanteissa yhtä lasta kohtaan ei ollut niin tärkeää kuin ryhmään keskittyminen liittyen ryhmän rauhallisuuteen. Singerin mukaan kasvatuksen ammattilaiset ohjaustyössään tukeutuivat myös liiaksi verbalisointiin ja sanatonta verbalisointia aikuisten kesken ei pidetty niin merkityksellisenä.

Uusiin ryhmiin siirtymisen yhteydessä lasten stressiä voidaan selvästi vähentää, kun siirretään useampi lapsi yhtä aikaa. Singer korosti lapsen mahdollisuutta säädellä tilanteita, erityisesti läheisyyttä ja etäisyyttä. Lapsen opettajan luo tuleminen merkitsee enemmän lapsen lupaa säädellä läheisyyttä kuin opettajan tulo lapsen luokse. Tämä näkemys  tukee opettajan havainnoitsijan roolin merkitystä. Ongelmana Singerin tutkimustulosten mukaan oli se, että tämän tyyppinen toiminta saa opettajat tuntemaan itsensä huonoiksi työntekijöiksi. Heidän kokemusten mukaan tämän kaltaisessa työskentelyssä he eivät hallitse ryhmäänsä eivätkä tee työtänsä hyvin.

Tässä omia itsestään selviäkin vinkkejä ryhmän ohjaamiseen:

-ota varmasti ja rennosti ohjat käsiisi

-ole valloittava ja tempaa lapset mukaan leikkeihin

-ole empaattinen ja reagoi lasten aloitteisiin ryhmätilanteissa

-käytä pieniä lapsilta tulevia vihjeitä hyväksi ryhmän ohjauksessa

-ennakoi mitä ryhmässä tapahtuu

-auta lapsia näkemään itsensä pystyvinä, osaavina, ainutlaatuisina ja viehättävinä

-pidä toimintahetket spontaaneina, joustavina ja iloisesti yllättävinä

-pidä huoli, että toimintahetkissä on selkeä aloitus ja lopetus

-kun ideat loppuvat, ota käyttöön lapsilta tulevia pieniä sanattomiakin vinkkejä

Yleisesti toiminnallisuus, lyhyet ohjatut toiminnat, lyhyet odottamiset, hyvin suunnitellut siirtymät ja pienryhmät tukevat lasten hyvää ryhmissä toimivuutta!