Oman kiintymyssuhteen tutkiminen

Kiintymyssuhde:

Kiintymyssuhde kuvaa tapaamme olla ihmissuhteissa. Olemme oppineet tämän työmallin jo alle 1-vuotiaana. Malli syntyy siitä, miten vanhemmat käyttäytymisellään ovat vastanneet tarpeisiimme vauvavaiheessa. Malli siirtyy osittain myös läheisiin aikuissuhteisiin.

B-tyyppisillä ihmisillä tarpeisiin on vastattu johdonmukaisesti eikä negatiivisia tunteita ole torjuttu. Heillä on kyky luottaa ihmisiin ja tulla lähelle. He eivät myöskään murehdi hylätyksi joutumista (turvallinen).

A-tyyppisten ihmisten tarpeisiin ei olla kaikilta osin ole vastattu. Vanhemmat ovat välttäneet kontaktia lapsen kanssa tämän ilmaistaessa negatiivisia tunteita. Läheisyyden kokemus on epämukava. Heillä on epäluottamusta toisten saatavilla oloon mutta toisaalta he eivät murehdi hylätyksi joutumista (turvaton).

C-tyyppisiin ihmisiin on suhtauduttu ristiriitaisesti; Ajoittain ylihuolehtivasti ja ajoittain torjuvasti. Lapselle ei tällöin synny kykyä hallita omia tunteitaan. Heillä on kyky olla lähellä ja varmuus toisten saatavilla olosta mutta heillä on myös pelko hylätyksi tulemisesta (turvaton).

Kun ymmärrät omia kokemuksiasi saamastasi vanhemmuudesta ja sitä, kuinka nämä kokemukset ovat vaikuttaneet sinuun vanhempana, ammattilaisena, kumppanina voit myös paremmin ymmärtää, miksi sinulla on juuri tietyt mallit olla suhteessa lapsiin ja toisiin ihmisiin.

Esimerkiksi jos on lapsena kokenut vanhemman kylmänä ja etäisenä, saattaa kamppailla samanlaisten tunteiden kanssa kohdatessaan oman lapsensa ja opettajana  oppilaiden tarpeet. Seuraavat kysymykset on suunniteltu auttamaan sinua omien varhaisten kokemustesi pohtimisessa ja sen miettimisessä, millainen vaikutus niillä on vanhemmuuteesi, ammattilaisuuteesi tai vaikkapa kumppanina olemiseen.

Pohtiminen voi olla vaikeaa ja nostaa uudelleen pintaan surullisia ja kipeitä muistoja tai nostaa esiin kokemuksia, joita vaille olet jäänyt lapsena. Voi olla hyödyllistä pohtia näitä kysymyksiä sellaisen ihmisen kanssa, johon luotat, jolloin voitte tukea toisianne esiin nousevien tunteiden kanssa. Näitä voi jakaa työyhteisössä tai olla jakamatta. Pääasia on, että voi pohdiskella asioita.

Tässä pohdiskellaan omaa suhdetta omiin lapsiin mutta samassa yhteydessä voi tutkiskella suhdetta myös ammattilaisena yleisesti lapsiin.

• Mitä sanoja käyttäisit kuvaamaan itseäsi vanhempana, kasvatuksen ammattilaisena? Pohdi jokaista sanaa suhteessa omiin vanhempiisi. Kuvaavatko ne myös vanhemmuutta, jota itse olet kokenut tai kuvaavatko ne sitä, kuinka olet yrittänyt olla erilainen vanhempi?

• Kuinka vanhempasi reagoivat sinuun, kun olit onnellinen ja innoissasi? Tuleeko sinulle mieleen joku tietty esimerkki? Oliko reagointi samanlaista vai erilaista verrattuna siihen, kuinka itse reagoit lapseesi kun hän on onnellinen ja innoissaan?

• Kuinka vanhempasi reagoivat sinuun, kun olit huolissasi tai ahdistunut? Tuleeko mieleesi joku tietty esimerkki? Oliko reagointi samanlaista vai erilaista verrattuna siihen, kuinka itse reagoit lapseesi, kun hän on huolissaan ja ahdistunut?

• Kuinka vanhempasi tukivat sinua menetysten tai merkittävien erokokemusten läpi? Tuleeko mieleesi joku tietty esimerkki? Oliko reagointi samanlaista vai erilaista verrattuna siihen, kuinka itse reagoit lapseesi, kun hän yrittää selvitä menetyksestä tai merkittävästä erokokemuksesta?

• Pohdi lapsuudessasi tilanteita, joissa olit järkyttynyt tai onneton. Kuinka rauhoituit tai rauhoitit itseäsi? Kuinka vanhempasi auttoivat tai eivät auttaneet tässä? Kuinka sinä rauhoitat ja lohdutat lastasi, kun hän on järkyttynyt tai onneton? Onko se samalaista vai erilaista kuin omat kokemuksesi lapsena?

• Pohdi, kuinka sinulle pidettiin kuria ja laitettiin rajoja, kun olit lapsi. Onko niissä tapoja, jotka ovat samanlaisia tai erilaisia verrattuna siihen, kuinka sinä pidät kuria ja laitat rajoja lapsellesi?

• Muistatko tilanteita, jolloin tunsit vanhempasi tai jonkun muun loukanneen sinua? Kuinka reagoit niissä tilanteissa? Kuinka vanhempasi reagoivat loukkaantumiseesi? Reagoiko oma lapsesi samalla tavalla vai eri tavalla, jos hän tuntee jonkun loukanneen itseään? Luuletko, että omat kokemuksesi ovat vaikuttaneet siihen, kuinka tuet lastasi, kun hän tuntee jonkun loukanneen itseään?

• Pohtiessasi näitä kysymyksiä, oletko huomannut asioita, joita sinun on erityisen vaikea muistaa lapsuudestasi? Kuinka luulet sen, ettet muista joitakin asioita, vaikuttaneen sinuun vanhempana?

• Mitä puutteita tai haasteita ajattelet kokemasi vanhemmuuden tuoneen sinun vanhemmuuteesi?

• Mitä vahvuuksia ajattelet kokemasi vanhemmuuden tuoneen sinun vanhemmuuteesi?

WMCI-kysymyksiä, jotka taas avaavat omaa kiintymyssuhdetta omiin lapsiin: WMCI on vanhemman mielikuva haastattelu, jossa tarkoituksena on auttaa ymmärtämään niitä vanhempien mielikuvia, jotka ohjaavat heidän vuorovaikutuskäyttäytymistään lapsensa kanssa.

1. Valitse 5 sanaa, jotka kuvaavat lapsesi persoonallisuutta.

2. Mikä sinua ilahduttaa eniten sinun ja lapsen välisessä suhteessa? Mitä toivoisit voivasi siinä muuttaa?

3. Miten uskot suhteenne vaikuttaneen lapsesi persoonallisuuteen?

4. Tuleeko lapsesi helposti ärtyneeksi? Mitä silloin teet? Mitä haluaisit tehdä kun niin käy? Miltä sinusta silloin tuntuu?

5. Entäpä kun lapsesi pahoittaa mielensä? Muistatko yhtään esimerkkiä?

6. Entäpä jos lapsi satuttaa itsensä? Antaisitko esimerkin, kerro mitä tapahtui?

7. Onko lapsesi ollut koskaan sairaana? Kerro esimerkki.

8. Oletko koskaan huolissasi lapsestasi? Mistä olet huolissasi? 9. Kuvittele hetki lastasi aikuisena. Mitä toiveita ja pelkoja sinulla on sen suhteen?