Blogini lähtökohdat

Blogini idea on syntynyt siitä, että olen 38 vuotta työskennellyt kehityksessään ja erityisesti tunne-elämässään tukea tarvitsevien lasten parissa ja etsinyt keinoja auttaa lapsia, vanhempia, varhaiskasvatuksen ja opetuksen henkilökuntaa parempaan, toimivampaan ja turvallisempaan vuorovaikutukseen.

Blogissani lähetän kokeneen erityisopettajan terveiset varhaiskasvatuksen väelle, opettajille ja myös vanhemmille. Perusidea kirjoituksissani on turvallinen suhde ja miten sen voi kasvattajana ja opettajana arjessa lapsille tarjota.

Miten opettaja/kasvattaja pystyy tarjoamaan suojaa lapsille, joilla ei välttämättä ole erityisiä tarpeita mutta myös niille lapsille, joiden tilanne vaatii tehokkaampaa tuen suunnittelua ja syvempää ja herkempää kohtaamista. Tämän lisäksi olen lisännyt blogiini muutakin omassa työssäni esiin tullutta erityisopettajan mietintää mm. vanhempien kanssa työskentelystä ja kasvattajan hyvinvoinnista omassa työssään sekä monialaisesta yhteistyöstä. Omassa ajattelussani nojaudun paljolti kiintymyssuhdeteoriaan. 

Kiintymysteoria on niin oleellinen osa koko blogiani, että haluan kunnioittaa teorian isän John Bowlbyn ajatuksia kirjoittamalla blogiini myös hänen poikansa Richard Bowlbyn ajatuksia ja kertomaa Tampereen seminaarissa 2007. Tässä linkki Richard Bowlbin muisteloihin

https://www.erkkaope.fi/452877687

Seminaari järjestettiin John Bowlbyn syntymän muistoksi - Sata vuotta kiintymysteorian luojan Dr. John Bowlbyn syntymästä. Olin itseoikeutettuna mukana seminaarissa, jossa sain uudenlaisen ymmärryksen mistä kiintymysteoriassa on kysymys ja mikä sen syntyyn on vaikuttanut.

Kiintymysteorian pohjalta on luotu monia menetelmiä, joissa autetaan lapsia ja aikuisia turvallisempaan yhdessäoloon. Olen löytänyt kiintymyskeskeiseen ajatteluun pohjautuvasta DDP-mallista (Dyadic Developmental Psychotherapy) tehokkaan tavan tukea lasta ja myös hänen vanhempiaan. Toki olen käyttänyt muitakin kiintymystä tukevia tukimenetelmiä sekä tuonut erilaisia malleja lasten ja vanhempien suhteen vahvistamiseksi sekä vanhemmille, varhaiskasvatuksen ammattilaisille että opetuksen ammattilaisille.

Theraplay  menetelmä ja sen pohjalta sovellettu vuorovaikutusleikki on myös eräs käyttämäni työmenetelmä. Tästä kerron vuorovaikutusleikki otsikon alla. Kuvaan myös erään tapausesimerkin samaisessa kirjoituksessa.

https://www.erkkaope.fi/449074886

Olen yhdistänyt blogissani myös neurotieteen opiskelusta saamiani oivalluksia kasvatuskäytäntöihin. Aivotutkimuksesta on tullut paljon uutta tietoa siitä, miten hyvällä vuorovaikutuksella pystymme vaikuttamaan aivojen tasolla ihmisen hyvinvointiin, käyttäytymiseen ja oppimiseen.

DDP (Dyadic Developmental Psychotherapy), vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia ei ole vain terapeuttinen metodi vaan myös ajattelutapa ja ihmissuhdemenetelmä, jota on myös mahdollisuus käyttää ihan tavallisissa arkisissa tilanteissa varhaiskasvatuksessa, opetuksessa ja kotiarjessa. Alun perin malli kehitettiin kiintymyksessään vaurioituneille, usein sijoitetuille lapsille, mutta myöhemmin ajattelutapaa on sovellettu monenlaisiin ihmissuhteisiin. Menetelmä ja ajattelutapa toimii myös vanhempien kanssa työskentelyssä.

DDP-ajattelutavassa tunneilmaisuun vastaaminen toisen tunteita vastaavalla intensiteetillä, rytmillä ja voimalla on puhututtanut minua eniten. Tällä tavalla kehollisesti toisen kokemukseen mukaan meneminen ja lapseen virittäytyminen auttaa lasta vähentämään tunteen liian voimakasta intensiteettiä ja lisää mielen rauhoittumista. Puhutaan myös intersubjektiivisuudesta.

DDP, vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia sisältää PACE mallin, jossa vuorovaikutuksessa tärkeää on leikkisyys, hyväksyntä, uteliaisuus ja empatia. Nämä elementit näkyvät myös kehollisessa ilmaisussa. Tärkeää on antaa lapsen ja/tai vanhemman vaikuttaa omaan itseemme ja ajatteluumme. Näin vastapuoli tuntee tulevansa kuulluksi.

Kaiken kaikkiaan haluan laajentaa kiintymystä tukevaa ajattelua ja tuoda neurotieteellistä tutkimusta vuorovaikutuksesta ymmärtääksemme syvemmin niitä suhteessa olon haasteita, joita lasten ja vanhempien kanssa kohtaamme. Neurotiede on tuonut myös aivan uudenlaisia mahdollisuuksia ja ideoita, miten voimme vaikuttaa suhteissamme muihin ihmisiin.

Tiedämme, että yksin pienemmät ryhmät tai muut lisäresurssit eivät ole ainoita ratkaisuja lasten ongelmiin vaan myös opettajien ja hoitajien osaamisella ja asenteilla on todella suuri merkitys lapsen kokemaan turvallisuuteen ja hyvinvointiin. Lapset tarvitsevat aikuisia, jotka ovat kiinnostuneita ja antavat heille välitetyksi tulemisen kokemuksen. Me vaikutamme joko hyvässä tai pahassa aivojen tasolla, neurotieteellisesti. Me vaikutamme aina.

Kiintymyskeskeinen ja turvaa korostava työskentely ei sovi pelkästään vahvempaa tukea tarvitseville vaan myös aivan kehityksessään tavanomaisesti selviäville lapsille. Haastavat kohdat, joissa tämän tyyppinen toiminta on erittäin hyödyllistä, ovat erityisesti kaikki muutokset, siirtymät ja kriisitilanteet. Muutokset ja siirtymät usein nostavat pintaan kiintymyskäyttäytymisen ja myös ne haavat mitä kiintymyssuhteeseen on liittynyt.

Hoidon aloitus, päiväkotiryhmien vaihdot, kouluun siirtymiset, ennakoimattomat kriittiset tapahtumat perheiden elämässä ovat juuri niitä kohtia, joissa voimme tarjota ymmärryksemme, läsnäolomme ja tukemme. Turvaa tuovaa suhtautumista tarvitaan myös arkipäiväisistä pettymyksistä ja tunnekuohuista selviytymiseen. Kaikissa näissä tilanteissa tarvitaan säätelevää toista ihmistä. Säädeltynä lapsi tai aikuinen on avoimempi ja vastaanottavaisempi läheisemmälle suhteelle ja uuden oppimiselle. 

Olen oman kokemuksen kautta ymmärtänyt, että varhaiskasvatuksen ammattilaisilla ja opettajilla on vähän aikaa ja ehkäpä osaamistakin käyttää päivittäisiä arjen tilanteita tunteiden työstämisen näkökulmasta hyödykseen. Hyödyllisintä lasten tunnetaitojen opetteluun on kuitenkin aivan tavalliset arjessa tapahtuvat vuorovaikutustilanteet.

Miten kohdata lapsi, joka uhmaa lähes kaikkea, on kysymyksessä pukeminen, syöminen, nukkumistilanne tai vaikkapa koulutehtävien teko? Miten säilyttää aikuisena kiireessä kyky nähdä juuri tämän lapsen käytöksen takana olevat tunteet ja  tarpeet? Miten  rajoittaa lasta niin, ettei lapsen itsetunto ja kuva itsestä muserru? Miten tukea lapsen ja vanhemman välistä kiintymystä varhaiskasvatuksen aloitusvaiheessa? Miten kannatella lasta eroahdistuksessa?

Entä sitten miten tukea puolustelevia ja lukkoon menneitä vanhempia niin, että luottamus  syntyy ja vanhemmat voivat kokea todella saavansa apua heitäkin kuormittaviin tunteisiin ja  tilanteisiin? Miten itse välttyä puolustautumasta haastavissa vanhempien tapaamisissa? Nämä kysymykset vaativat vastauksia, sillä tiedämme, että mm. vanhempien oikeanlaisella ja luottamusta herättävällä kohtaamisella ei yksin vaikuteta yhteistyön helpottumiseen, vaan myös lapsen positiiviseen kehitykseen. Lapsella ja vanhemmalla on oikeus tulla ymmärretyiksi ja kuulluiksi. Entä miten selvitä itse opettajina ja kasvattajina, kun ”hermo palaa”. Mitä tehdä, kun työntekijänä omat voimat uupuvat?

Olen käyttänyt blogissani sekaisin sanoja kasvattaja, opettaja ja aikuinen tarkoittaen varhaiskasvatuksen henkilöstöä sekä alkuopetuksen opettajia että myös osin lapsen vanhempia. Pääasia kuitenkin on ammatista ja roolista riippumatta auttaa kohtamaan lapsia ja vanhempia lämpimällä tavalla.  Blogini kirjoittamiseen ovat suuresti vaikuttaneet oma työhistoriani ja kaikkina näinä vuosina saadut asiakaskokemukset sekä  kaikki viisat  kouluttajat ja yhteistyösuhteet.

Kahdentoista vuoden työni HUSin erikoissairaanhoidon pikkulapsipsykiatriassa on kerryttänyt osaamista vuorovaikutuksen tutkimisesta ja hoitamisesta. Vanhempi-lapsi suhteen erityispiirteiden ymmärtäminen ja se herkkyys mikä suhteessa ilmenee, on kirvoitttanut minua etsimään myöhempinäkin vuosina aiheesta lisää tietoa.

Psykiatrian työvuosina perustettiin Suomeen myös Theraplay-yhdistys, jonka perustajajäseniin myös itse kuulun. Näinä erikoissairaanhoidon vuosina sain valtavan määrän tietoa varhaisten vuosien merkityksestä. Tiedon karttuminen ja ymmärrys varhaislapsuuden merkityksestä johdattikin minut myöhemmin vuosina 2006- 2008 varhaisen vuorovaikutuksen kouluttajatehtäviin Kiikku-projektissa. 

Menneiltä vuosilta oppia on tullut myös Järvenpään sosiaalisairaalassa perheosastolla, Mielenterveysseurassa sekä Lasten veri- ja syöpäsairauksien osastolla. Syöpäsairauksien osastolta minulla on ehkä voimakkaimpia ja syvällisempiä muistoja lasten ja vanhempien kanssa työskentelystä. Myötäelämisen taitoja opin näiden lasten ja vanhempien myötä. Tuo vaihe herätti ymmärtämään mikä merkitys vanhemmuuden tuella voi olla lapsen tervehtymiseen. Se miten vanhempi kokee oman lapsensa vaikuttaa voimakkaasti lapsen kokemukseen itsestään. Ja jos toivoa ei enää ole, tervehtymistä ei tapahdu, niin ihmisenä ja työntekijänä voin elää sekä lapsen ja vanhemman surun äärellä sanattomasti vain olemalla läsnä ja yhdessä kokemalla.

Viimeiset vuodet eli vuodesta 2002 olen toiminut varhaiskasvatuksen konsultoivana erityisopettajana. Erityisosaamistani olen käyttänyt vanhemman ja lapsen vuorovaikutussuhteen tukemisessa mm. vuorovaikutusleikki jaksojen avulla. Vanhemmuutta olen tukenut myös kotiin vietävällä ohjannalla. Kotona työskentelyssä tavoite on ollut yhdessä vanhempien kanssa pohtia mikä lapsen ja vanhemman vuorovaikutuksessa toimii ja missä vanhemmat mahdollisesti tarvitsevat uusia ideoita ja keinoja toimivampaan yhdessäoloon. Tuki on ollut ns. psykoedukatiivista ohjantaa, jossa on ollut tässä blogissani kuvattuja PACE (leikkiä, uteliaisuutta, hyväksyntää ja empatiaa)  elementtejä ja myös suoraa kasvatusneuvontaa, jos vanhemmat niin ovat toivoneet.  Olen kuulunut  perhetyöryhmään, joka perustettiin uuden sosiaalihuoltolain tultua voimaan ja sitä johti sosiaalipalvelupäällikkö.

Olen kehittänyt BOF (Barn orienterad familieterapi) menetelmästä kahden lapsen terapeuttisen hiekkalaatikkoleikin joka on 10 kerran hoidollinen jakso. Menetelmällä on saatu todella hyviä tuloksia aikaan. Tästä kerron Terapeuttinen leikki otsikon alla. https://www.erkkaope.fi/445772700

Olen myös Lapset puheeksi menetelmän kouluttaja. LP-menetelmässä on tarkoitus ennaltaehkäisevästi nostaa vanhempien kanssa keskusteluun lasten tarpeita, vahvuuksia ja haavoittuvuuksia – vahvistaa lapsen ääntä. Työkunnassani menetelmää käytetiiin laajasti kaikilla toimialoilla. 

Minulla on ollut mahdollisuus osallistua vuosittain kansainvälisiin DDP- seminaareihin. Viime aikoina olen huomannut, että näihin Tampereen kansainvälisiin seminaareihin on enenevässä määrin osallistunut opettajia. Opetustoimessa on selvästi herännyt kiinnostus kiintymyskeskeiseen kasvatukseen ja opetukseen. Se on tärkeää, koska kohtaamme jatkuvasti psyykkisesti turvattomia lapsia ja joudumme huomaamaan, että oppimistavoitteet eivät onnistu, jos ensin ei ole luotu luottamuksellista ja myötäelävää vuorovaikutusta lapsen kanssa.

Pulmana on se, että opetussuunnitelmamme eivät ehkä parhaalla mahdollisella tavalla anna lupaa tällaiseen odottamiseen ja hyvän vuorovaikutuksen synnyttämiseen niin, että opettajalla olisi aikaa ja itselläkin mahdollisuus keskittyä ensin ja ainoastaan tämän luottamussuhteen luomiseen. Ajatus, ”Kynä käteen vasta, kun turvallisuus on syntynyt” on eräs mielilauseitani.

Päiväkodeissa ja kouluissa levottomuus ja häiriöt ryhmätilanteissa ovat lisääntyneet ja siksi tulevaisuudessa opettajankoulutustakin ollaan muuttamassa ja osaamista näihin tilanteisiin lisäämässä. Koulutukseen on tarve lisätä enemmän ammattikasvattajien ja opettajien vuorovaikutustaitojen opintoja. Toivon, että kirjoitukseni ovat yksi mahdollisuus lisätä ammattilaisten ja myös vanhempien vuorovaikutus- ja kohtaamistaitoja. Osaamisen lisäksi toki tarvitaan muutakin. Tarvitaan lisäpanostuksia resursseihin ja tarvitaan erityisesti monialaista osaamista.

Toivon kaikille hyviä lukuhetkiä ja paljon uusia ideoita siitä, miten voimme auttaa erilaisissa elämänvaiheissa olevia lapsia ja myös heidän vanhempiaan  niin, että he kokisivat saavansa apua riittävän ajoissa. Olemme ammattilaisina tärkeän työn äärellä.

Alotsikon Kiitokset alla kiitän kaikkia tärkeitä Tampereen seminaarien kouluttajia. Minua ovat opettaneet heidän lisäkseen monet monet muut myös täällä Suomessa.

https://www.erkkaope.fi/452874332

Kiitos,

Marjut Stubbe

23.7.2022 Lopella