Pienen lapsen kohtaaminen PACE asenteella
#PACEasenne
DDP malli on ollut minulle juuri siksi tärkeä, että siinä painotetaan kokonaisvaltaista kehollista viestintää ja tunteiden jakamisessa niitä vastaavaa intensiteettiä.
Kansana meille suomalaisille ilmeikkyys ja eloisuus ei ole yhtä itsestään selvää, kuin joissakin muissa kulttuureissa. Lapsen on kuitenkin huomattavasti helpompi kestää vaikeitakin tunteita, kun aikuinen jakaa niitä äänensävyllään, lämpimällä katsellaan, kehon myötäelämisellä, vaihtelevalla puheen rytmillä, asennolla, kosketuksella jne. Esim. Vihaisen lapsen stressitaso laskee huomattavasti, jos aikuinen eläytyy vihaisuutta vastaavalla intensiteetillä lapsen tilanteeseen ja kokemukseen.
Tässä eräs esimerkki vuoropuhelusta, jossa tarkoituksena on tavoittaa lapsen tunteita ja samalla saada lapsi avautumaan ymmärtävällä PACE-kohtaamisella. Esimerkki voi tuntua jankkaamiselta muttta olennaista on, että siinä saadaan lapsi itse kertomaan omasta kokemuksestaan eikä lapsen tarvitse kokea häpeää tekemisistään eikä tunteistaan.
Lapsi (vihaisena): Tää on ihan tyhmä leikki.
Aikuinen (samalla intensiteetillä): Tyhmä leikki...no nyt kyllä näen, että se suututtaa...ei kyllä ole sitten yhtään ihme, että se suututtaa.
Lapsi (loukkantuneena): Mun kaveri ei leiki yhtään mun kaa.
Aikuinen (samalla intensiteetillä tunteet hyväksyen): No se on kyllä tosi kurjaa, jos ei kaveri tuu suun leikkiin mukaan. Ja näen, että toivot sitä tosi kovasti.
Lapsi (surullisena): Se ei tykkää minusta.
Aikuinen (myötäeläen empaattisesti ja lasta hellästi koskettaen): Ei tykkää sinusta. No voi harmi. Sitten en kyllä ihmettele, että tulee kurja olo. Jos kaveri tykkäisi sinusta, niin sittenkö se leikkisi kanssasi, niinkö?
Lapsi (pettyneenä): Ennen se leikki
Aikuinen (myötäeläen, empaattisesti ja uteliaana): Oho. Nyt ymmärrän vielä enemmän. Ennen kaverisi halusi leikkiä kanssasi mutta nyt ei. Se ei ole todellakaan kivaa. Mitäköhän on tapahtunut?
Lapsi (vähän peloissaan): No se suuttui, kun en antanut yhtä kaivuria sille.
Aikuinen (ymmärtäen, vähän ihmetellen uteliaana ja koskettaen): Ahaa. Se kaverisi olisi halunnut kaivurin. Huomaan, että kaivuri on sinulle tosi tärkeä. Mentäisiinkö yhdessä juttelemaan ja tekemään vähän sovintoa. Onkohan niin, että kaveriakin vähän harmittaa.
Johdattele - silloin lapsi saa tilaa löytää itse!
Jatkamalla keskustelua lapsen kanssa samalla intensiteetillä lapsen tunnelmat hyväksyen aikuinen saa lapsen kertomaan lisää ja saa näin tarkemman käsityksen lapsen mieltä painavasta asiasta ja lopulta voi ongelmaa lähteä yhdessä ratkomaan.
Aikuinen antaa lapselle tilaa käydä tilannetta tunnelmasta toiseen lävitse yrittämättä vaikuttaa lapsen mielen tilaan. Lapsi pystyy näin avoimesti viestimään omia kokemuksiaan eikä joudu tukahduttamaan vihaisuuttaankaan. Aikuisen hellä kosketus lisää lapsen mahdollisuutta avautua ja rentoutua tilanteessa.
Ei opeteta vaan ymmärretään!
Ihmetellen ja kysellen lapsi pääsee asiassa eteen päin eikä joudu tuntemaan häpeää oman käytöksensä vuoksi. Aikuinen ei käske, ei opeta vaan ymmärtää lapsen ahdingon. Välittävällä ja lämpimällä asenteellaan lapsen tunteita kuunnellen aikuinen saa lapsen rauhoittumaan ja sisäistämään kokemuksen toisen välittämisestä. Näin mahdollistetaan lapsen kyky tuntea empatiaa myös toisen kokemusta kohtaan.
