Lapset puheeksi- menetelmä monialaiseen työskentelyyn

Lapset puheeksi menetelmä – kartoituksella lapsi näkyväksi

Paneutumalla arvioinnilla, kartoituksella, tilannekuvauksella lapsen ja perheen tilanteeseen saamme ensiarvoisen tärkeää tietoa, joka auttaa meitä tunnistamaan erilaisia asioita lapsen ja perheen maailmassa ja tätä kautta auttaa meitä rakentamaan oikeanlaista tukea perheille. Yksi tällainen tilannekatsaus, arvio on Lapset puheeksi- menetelmä. Tätä voisi kuvata mielestäni myös ajattelumallina.

Toisilla lapsilla on enemmän kehityshaasteita ja he tarvitsevat enemmän ympäristön kannattelua. Toiset taas selviytyvät hyvin omin voimin. THL on kehittänyt Lapset puheeksi menetelmän, jonka avulla tunnistetaan lapsen vahvuuksia ja haavoittuvuuksia sekä suunnitellaan tarvittaessa tukea lapselle. Tämä menetelmä kuuluu Toimiva lapsi & perhe – työmenetelmä perheeseen (Toimiva lapsi & perhe-hanke, THL). Tätä LP-keskustelua voidaan käyttää ennaltaehkäisevästi kaikille lapsille tai sitten tarvittaessa sitä tarvitseville.

Lapset puheeksi menetelmä on dialoginen keskustelumalli, jossa ydin on lapsen toimiva arki, jossa painotetaan ympäristön – ei lapsen, toimivuutta ja kannattelua – lapsi tehdään näkyväksi. LP-malli on tutkimusnäyttöön perustuva menetelmä ja nykyään sitä hallinnoi Mieli ry. Mieli ry hallinnoi myös kouluttajarekisteriä ja heidän kauttaan kunnat voivat halutessaan ottaa tämän ennaltaehkäisevän työskentelymallin käyttöön ja kysyä kouluttajia omalle alueelleen.

Puoli strukturoitu Lapset puheeksi menetelmä on joissakin kunnissa yhdistänyt hyvällä tavalla eri toimialoja myös kolmatta sektoria ja sen avulla on löytynyt yhteinen kieli ja käsitteistö eri sektoreiden välillä. Kokemukseni mukaan haastattelu on ollut myös perheille helposti ymmärrettävä. Myös kuntien päättäjät on sitoutettu menetelmään ja sen käytöstä tulevaan palautteeseen. Kunnan johdon on hyvä seurannan perusteella tietää, onko kunnassa erilaisia lapsen arjessa tarvittavia palveluja riittävästi tai laisinkaan käytössä. LP-haastattelussa on hyvää myös se, että se lisää mielestäni ammattilaisten vuorovaikutusosaamista ja syventää kykyä keskustella avoimemmin ja laajemmin vaikeistakin aihealueista.

Lapset puheeksi menetelmän tärkein tavoite on tukea lasten ja nuorten hyvinvointia arkitasolla. Se pyrkii ehkäisemään häiriöitä sekä tukemaan vaikeissa ympäristöissä eläviä lapsia. Työskentelyä voidaan tarjota jo hyvissä ajoin ennen kuin minkäänlaisia huolia on ilmaantunut. Menetelmä tunnistaa myös kehitystä suojaavia tekijöitä niin kotona kuin päiväkodissa ja koulussa.

Lapset puheeksi keskustelu voidaan pitää koko ikäluokalle (esim. varhaiskasvatusta tai 1. luokkaa aloittaville lasten vanhemmille tai 7. luokkaa aloitteleville nuorille jne.) tai tarpeen vaatiessa kasvattajien tai perheiden toivomuksesta perhettä kuormittavissa tilanteissa esimerkiksi vanhempien avioerotilanteessa, vanhemman sairauden yhteydessä tms. Eräässä kunnassa yhden perheen kohdalla oli käyty peruskoulun päättövaiheeseen mennessä 8 LP-keskustelua alkaen raskausajasta lähtien.

Keskustelun tavoitteena on nostaa lapsi keskiöön ja saada hänen tarpeensa selvemmin näkyväksi, jotta lapsen kokemukset eivät jäisi piiloon mahdollisesti muun perheen vaikeassa tilanteessa. Menetelmässä käydään läpi lapsen elämäntilannetta tunnistaen hänen vahvuuksiaan ja haavoittuvuuksiaan omassa arkiympäristössään. Jos nousee tuen tarvetta, tehdään toimintasuunnitelma miten lapsen vahvuuksia vahvistetaan ja miten haavoittuvuuksissa lasta tuetaan. Jos tarvitaan lisäverkostoa perheen ympärille, kutsutaan koolle Neuvonpito.

Keskustelu poimii myös perheen muita paineita. Tavanomaisissa keskusteluissa ei nouse välttämättä esiin perheen muita huolia, kuten esimerkiksi taloudellisia vaikeuksia, vanhempien sairastumisia jne. Kun näistä vaikeuksista tiedetään, voidaan perheelle hakea apua muilta palveluilta ja toisaalta lasta voidaan tukea ja kannatella ammattilaisten tai perheen läheisten, sukulaisten toimesta. Esimerkiksi kun perheessä on paljon haavoittavia asioita, voidaan koulussa tai päiväkodissa vahvistaa onnistumisen kokemuksia kaverisuhteissa tms. Kaikille lapsille arkipäivässä tapahtuvat onnistumiset ja ilon kokemukset ovat erittäin tärkeitä ja tukevat heidän mielenterveyttään.

Jos aikuiset eivät ole yhteistyössä, on vaarana, että lapsi tai nuori jää yksin ongelmineen ja vaikeudet vain lisääntyvät. Lapsen olisi tärkeä tietää, että hänen opettajansa tietävät vanhempien vaikeuksista, jolloin lapsella on ikään kuin ”lupa” puhua näistä myös päiväkodissa tai koulussa. Kun henkilökunta tietää lapsen tilanteesta, heidän on helpompi ymmärtää hänen käyttäytymisen ja mielialan vaihteluita ja tukea lasta näissä tilanteissa.

Varhaiskasvatukseen ja opetukseen (ala- ja yläaste erikseen) ja myös aikuispalveluihin on tehty omat Lapset puheeksi- lokikirjat. Esimerkiksi aikuissosiaalityössä ei ole ollut tapana käydä keskustelua lapsen tilanteesta ja tämä menetelmä antaa tälläkin toimialalla siihen aivan uudenlaisen mahdollisuuden. Myös muut palvelut (järjestöt, seurakunnat, neuvolat jne.) ja heidän asiakkaansa voivat hyötyä menetelmästä paljon.

Mieli ry ylläpitää kouluttajarekisteriä ja ylläpitää materiaalipankkia sekä ylläpitää kouluttajien osaamista eri tavoin. 

Kunnan sisällä menetelmän kouluttajat voivat kouluttaa omia työntekijöitään menetelmän käyttäjiksi tai välittäjiksi. Välittäjän rooli on ohjata perhettä niihin palveluihin, jossa varsinaista LP-keskustelua käytetään. Kunnan kaikkien palveluiden on tarpeen tietää menetelmästä, jotta tiedon välittäminen menetelmästä onnistuu.

Olen itse toiminut LP- kouluttajana kouluttaen varhaiskasvatuksen, nuorisotyön, sosiaalityön ja muiden palveluiden henkilökuntaa. Pidän menetelmää hyvänä ja ennaltaehkäisevänä työkaluna lasten ja aikuisten kanssa toimiville työntekijöille. Menetelmä on joissakin kunnissa selvästi saanut lastensuojeluilmoitukset vähenemään, joka kertoo menetelmän toimivuudesta.

Menetelmää kohtaan on ilmennyt myös vastustusta. On syntynyt keskustelua voiko opettaja lähestyä perhettä tällaisilla kysymyksillä tai mitä tehdään, jos perheet alkavat kertoa todella raskaista kokemuksistaan. Huolet kertovat tietysti myös siitä, että opettajakoulutuksissa ei ole ohjeistusta tämän tyyppiseen työskentelyyn ja se on uutta opettajille. Kun menetelmää on käytetty kunnissa jo joitakin aikoja, pelot sen käyttämiseen ovat vähentyneet ja monissa kunnissa keskustelu on lopulta koettu toimivaksi menetelmäksi saada tietoa lasten ja perheiden tilanteista ja mahdollisuudeksi hankkia apua perheen ympärille riittävän ajoissa.

Se miten itse olen perustellut sitä miksi myös opettajina ja muina varhaiskasvatuksen ja opetuksen työntekijöinä meidän on myös seurattava laaja-alaisemmin koko perheen tilannetta olen kirjoittanut blogiini näin:

”Meidän jokaisen tehtävä on toimia niin, että lapsen elämä muuttuisi paremmaksi ja perheen voimavarat kasvaisivat. Mutta edelleen siitä purinaa asiasta kuuluu. Ikään kuin perheen asiat eivät meille kuuluisi. Jos eivät kuuluisi miten me voisimme ymmärtää ja arvioida lapsen avun tarvetta?  Kansainvälinen Lapsen oikeuksien sopimus korostaa lapsen oikeutta tulla tarpeineen kuulluksi ja tähän sopimukseen meidän kaikkien on sitouduttava.

Sopimus korostaa myös, että lapsella on oikeus siihen tukeen mitä hän tarvitsee pystyäkseen oppimaan. Lapsi on myös sopimuksen mukaan oikeutettu erityiseen suojeluun, jolloin olemme velvollisia vähentämään kehityksen ja hyvinvoinnin riskejä hänen elämässään.

Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että meidän on saatava laajemmin tietoa lapsen kokonaistilanteesta ja elämästä, jotta voisimme tätä sopimusta noudattaa ja tarvittaessa tarjota tukeamme. Jotta ymmärrämme mitä tukea tarvitaan, meidän on ymmärrettävä mitä kaikkea kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin kuuluu. Eli me opettajat ja muut ammattilaiset tarvitsemme myös laaja-alaisempaa osaamista.

Meidän kaikkien on tärkeää tietää miten lapset ja nuoret voivat...myös meidän opettajien. Me emme voi tarjota apuamme tai ohjata lapsia tarvittavan avun piiriin, jos emme ole kiinnostuneita lapsesta ihmisenä ei pelkästään oppijana. Minusta vuosia sitten kehitetty Lapset puheeksi-menetelmä on hyvä esimerkki myös siitä miten opettaja ja varhaiskasvatuksen muut ammattilaiset voivat työssään koota lapsen hyvinvointiin liittyvää tärkeää tietoa.

Meidän perustehtävämme on seurata lapsen hyvinvointia ja oppimista - seurata missä vaiheessa tarvitaan lisäpalveluja ja tiedostaa mitä palveluja tarvitaan. Tiedämmekö esim. onko perheelle tarpeellista sosiaalipalvelutarpeen arviointi taloudellisen tilanteen takia - usein emme, jos emme seuraa laajemmin lapsen tilannetta. Jos emme arvioi lapsen kokonaistilannetta, emme välttämättä huomaa lapsen ja perheen avun tarpeita ajoissa. Joskus on myös pakko kysyä opettajana ja ammattilaisina vaikeita kysymyksiä. Uskon, että joistakin opettajista se on pelottavaa mutta vaikeatkin kysymykset on kuitenkin tarpeen vaatiessa välttämätöntä tehdä.

Opettajina ja varhaiskasvatuksen ammattilaisina olemme usein ainoita, jotka ovat lapsen arjessa päivittäin mukana ja siksi todella tärkeässä roolissa. Tehtävämme on löytää viitteitä riskeistä jo varhaisessa vaiheessa usein jo ennen kuin lapsi alkaa oireilla. Tällöin meillä pitäisi olla laajaa osaamista kehityspsykologiasta ja muusta lapsen hyvinvointiin liittyvistä tekijöistä. Kun me näitä viitteitä riskeistä huomaamme, meidän on myös helpompi ohjata perhettä tarvittaviin palveluihin tai paremminkin pyytämään muita palveluja kanssamme yhteistyöhön.”

Opettajan laaja-alainen hyvinvoinnin arvioiminen

Mitä LP-kohtaamisessa tapahtuu (Jenni Suvikas, Mieli ry 11/22):

- Vilpitöntä kiinnostusta, halua kuunnella mikä on merkityksellistä asiassa tai ongelmassa juuri kyseiselle asiakkaalle.

- Varotaan olettamasta ja tietämästä liikaa

- Asiakkaan puolella oleminen, sen ääneen sanominen

-Tasavertaisesti, riippumatta taustoista tai titteleistä

”Dialogisessa keskustelussa kuuntelua ei ohjaa se, mitä haluan toiselta kuulla, vaan mitä toinen haluaa minulle kertoa.” mm. Hänninen 2002

Tässä linkki Lapset puheeksi menetelmän lokikirjoihin (keskustelurunkoihin). Tällä hetkellä lokeja on tehty eri ryhmille n. 15 alkaen raskausajasta ja päättyen aikuispuolen palveluihin. Varhaiskasvatukseen ja opetukseen ovat omat lokikirjat.

https://mieli.fi/materiaalit-ja-koulutukset/materiaalit/lapset-puheeksi-lokikirjat/

Jos kuntanne on kiinnostunut perehtymään menetelmään ja kiinnostunut ottamaan mallia käyttöönsä niin Mieli ryn kautta asiaa voi tiedustella. Voin myös itse olla välittäjänä yhteyshenkilöihin. Mieli ryn sivuilla on myös koulutusjaksojen pituudet. Sivuilla näyttää olevan myös paljon etäkoulutusmahdollisuuksia.

Toivon, että tästä voisi olla myös apua varhaiskasvatukseen, jossa ankarasti mietitään miten monialainen työskentely parhaalla mahdollisella tavalla onnistuisi ja miten kaikki ammattiryhmät voisivat käyttää omaa osaamistaan parhaalla tavalla hyödyksi. Pääasiassa kunnissa on varhaiskasvatuksessa tähän menetelmään koulutettu kaikki ammattiryhmät ja kaikki he pitävät näitä keskusteluja.

Itse perhekeskusteluja käyneenä minusta suurin hyöty on siinä, että haastattelu saattaa nostaa sellaisia yllättäviäkin riskejä, joita ei millään muulla tavalla välttämättä saada nostettua esiin. Siksi tämä menetelmä on erinomainen juuri ennaltaehkäisyn näkökulmasta.

Toivon, että kirjoituksesta on apua kun työyhteisössänne pohditaan erilaisia hyviä menetelmiä nostaa lapsen kehitysympäristön haasteita esiin. Uskon myös, että menetelmä on jo sellaisenaan monelle vanhemmalle interventio, joka auttaa vanhempia itsekin löytämään omasta ympäristöstään ja vanhemmuudestaan vahvuuksia.

Kiitos!