Miten käsitellä aikuisena tilannetta lasten kanssa

Moni jalkapallosta innostunut lapsi ja nuori seurasi Suomen Tanskaa vastaan käymää jalkapallo-ottelua. Tilanne oli varmasti  shokeraavaa ja monenlaisia tunteita herättävä monelle lapselle ja nuorelle ja myös meille aikuisille. Miten tällaista voi tapahtua terveelle hyvässä kunnosssa olevalle urheilijalle. Sitä kysymme yhä uudelleen. Tällainen tilanne on siksi vaikea, että se tallentuu ihmisen muistiin toisella tavalla kuin arkipäivän kokemus ja siksi on hyvä ymmärtää, että sen asian käsittely jälkikäteen on tärkeää.

Traumaattisen kokemuksen jälkeen lapsi voi olla ylivirittyneessä säikähdyksen tilassa, jossa tragedia palaa mieleen yhä uudelleeen ja uudelleen. Tunteet voivat vaihdella kauhusta, syyllisyyteen ja jopa vihaisuuteen. Psykosomaattiset oireet kuten unihäiriöt, painajaisunet ovat tavallisia.

Valmentajana ja vanhempana meidän tärkein tehtävä tehtävä olisi pysyä tällaisessa tilanteessa itse tyynenä vaikka oma järkytyskin olisi suurta. Se ei tarkoita, että aikuinen ei voisi myös kertoa, että hänestäkin tilanne on surullinen ja traaginen. Tunteen jakaminen lapsen kanssa äänesävyin ja ilmein auttaa lastakin kokemaan omat tunteensa. Olennaista on, että aikuinen ei vyörytä omia tunteitaan lapsen kannettavaksi.

Sitä mukaa, kun lapsi alkaa kysellä ja puhua tapahtuneesta, aikuisen tehtävä on kuunnella ja vastata kysymyksiin. Ja jos lapsi ei pysty itse käsittelemään tilannetta aikuisen on syytä olla aktiivinen niiden pinnan alla olevien lapsen ajatusten ja tunteiden sanoittamisessa.

Aikuisen on siis hyvä tietää, että lapsi ei välttämättä itse nosta asioita käsittelyyn ja silloin aikuisen on tärkeää olla aktiivinen. Mitä pienempi lapsi sitä useammin lapsi toistaa tilannetta ja samat ajatukset pyörivät kerta toisensa jälkeen päässä. Aikuisen tehtävä on ottaa kaikenlaiset ajatukset ja tunteet vastaan ja osoittaa pienilläkin ilmaisuillaan hyväksyvänsä lapsen mitkä tahansa tunteet ja toiminnat. Ja kuten jo sanoinkin aikuisen tehtävä on tarvittaessa olla tapahtumien ja lasten tunteiden ja kokemusten sanoittajana.

Lapset saattavat myös leikkiä tapahtuneen kulkua ja vaikka se herättää aikuisessa mahdollisesti ahdistusta on hyvä muistaa, että leikki on aina lapsen tapa käsitellä ahdistaviakin tapahtumia. Leikkiminen ei voi olla tuhoisampaa kuin nämä surulliset tapahtumat.

Kuuntelin joidenkin lasten valmentajien haastatteluita ja he kommentoivat, että lapset eivät ole tapahtumaa mitenkään kommentoineet vaikka heiltä tilanteesta on kysyttykin. Pienet lapset eivät usein ilmaise verbaalisesti tapahtumia mutta he usein osoittavat niitä käyttäytymisellään  Lapset eivät myöskään osaa vastata "vaikeisiin" kysymyksiin erityisesti, kun on näinkin traagisesta asiasta kyse.

Mutta vaikka lapset eivät ilmaise tunteitaan ulospäin se ei tarkoita, että he eivät kokisi niitä. Aikuinen voi todeta, että onnettomuus/sairaskohtaus on tapahtuma, jota kukaan ei ole halunnut tai toivonut tapahtuvaksi, mutta joskus sellaisia vain tapahtuu. "mahdatko sinä miettiä voiko meille joillekin käydä niin?" Aikuisen asian jäsentäminen ja mahdolliset lapsen kokemukset tulevat näin sanoitetuksi.

Aikuiselta tarvitaan siis aika suoraa ja aktiivista lähestymistä, jotta lapsi voi tuoda tunteitaan, kokemuksiaan  ja ajatuksiaan esiin. Lapsen ei voida olettaa traagisissa  tapahtumissa olevan aloitteentekijä ja siksi aikuisen apu, sanoittaminen ja tapahtuneen käsittely sanallisesti lapsen kehitysiän mukaisesti onkin tärkää. Tärkeää on myös aikuisen nonverbaalinen viestintä; lämpimät eleet, ilmeet ja äänensävy ovat näin herkissä tilanteissa erittäin merkityksellisiä.

Arjen palauttaminen ja uusien pelien katsominen voi olla tärkeää lapsen tilan palautumisessa. Christian Eriksenin toipuminen on myös lapsille rohkaisevaa kuultavaa.

Erilaisilla toiminnallisilla tavoilla leikin lisäksi voi antaa myös lapselle mahdollisuuden jäsentää tapahtunutta. Piirtäminen, tarinat toimivat hyvin. Myös tietynlaisten hengitysharjoitusten opettelu voi toimia jännittyneissä tilanteissa ja auttaa lasta rentoutumaan. Ennen kaikkea aikuisen fyysinen ja psyykkinen läsnäolo  tämänkaltaisissa tilanteissa tuo lapselle turvaa.

Kosketuksella on suuri merkitys. Iltaiset lapsen silitykset, hieronnat ja sylissäpitämiset ovat hyvä keinoa saada lapsi rauhoittumaan. Syvä kosketus, vahva hieronta nostaa oksitosiinin eli mielihyvähormoonin määrää kehossa, joka taas rauhoittaa ja rentouttaa lasta sekä syventää unta.

Aikuisen on hyvä muistaa myös hakea tarvittaessa itselle tukea ja ymmärrystä omiin järkytyksen tunteisiin. Se on lapsen tärkein tuki. Aikuinen jaksaa olla vastaanottava lapsen kokemuksille, kun oma mieli on rauhallinen ja jäsentynyt. 

Toivomme Christianille pikaista paranemista ja hän on meidän kaikkien sydämissä. Hänelle voi jopa lähettää toipumisterveisiä Suomalaisilta lapsilta 👍