Case esimerkki - terapeuttinen ryhmäleikki

Tuon erään lapsen ja perheen  tapauskertomuksen esiin tässä yhteydessä sekä myös jatkossa käsittelen samaa tapausta Vuorovaikutusleikki otsikon alla.

https://www.erkkaope.fi/449074886/

 Vuorovaikutusleikki kirjoituksessa kerron saman perheen vanhempi-lapsi työskentelystä. Tämä lapsi perheineen oli minulla asiakkaana kahden vuoden ajan.

Lapsen ja perheen parissa työskentely käynnistyi niin, että ensin tein kaksi kotikäyntiä tavoitteena havainnoida lapsen ja vanhempien vuorovaikutusta. Tämän jälkeen aloitin ryhmähavainnointijakson jälkeen viikoittaiset leikkihetket pienessä lapsiryhmässä. Muutaman kuukauden ryhmätyöskentelyni jälkeen jatkettiin vahvemmalla tuella, vanhempi-lapsi vuorovaikutusleikkijaksolla, josta jatkossa kerron yllämainitussa kohdassa. Lapsi eikä perhe ole tunnistettavissa tästä kirjoituksesta.

Tiina oli 4- vuotias lapsi, joka oli aloittanut päivähoidon nykyisen varhaiskasvatuksen 1-vuotiaana. Vanhemmat olivat viestineet huolta lapsestaan ja hänen käytöksestään jo aiemmin mutta vasta tässä kohtaa lapsen haastava käytös ryhmässä koettiin huolestuttavana ja raskaana.

Tiina oli omaehtoinen, aggressiivinen (pieni vihainen tyttö). Kaverisuhteet  eivät onnistuneet ja vanhemmat kuten myös päiväkodin väki olivat myös perin uupuneita lapsen käytökseen. Ryhmätilanteet ja erityisesti siirtymätilanteet olivat vaikeita ja Tiina jouduttiin usein poistamaan tilasta raivokohtausten saattelemana.

Muutamien havainnointikäyntieni jälkeen päätimme yhdessä vanhempien kanssa, että aloitan viikoittaiset leikkihetket ryhmässä tavoitteena saada Tiinaa pysymään paremmin kavereiden leikeissä mukana. Tiinan kaverisuhteet eivät kestäneet ja vanhemmat olivat hyvin huolissaan näistä epäonnistumisista. 

Tein myös tässä blogissani esitetyn kiintymystestin 

https://www.erkkaope.fi/444690996/444211068   jossa selvästi nousi esiin Tiinan itsekseen pärjäämisen vaatimus. 

Aiempien havaintojeni pohjalta olin huomannut, että Tiinan oli vaikea sietää läheisyyttä ja ottaa apua ja hoivaa vastaan. Hän useimmiten omalla käytöksellään torjui aikuisen lähestymisyritykset menemällä ylikierroksille tai pelleilemällä. Tätä viestivät myös vanhemmat.

Leikkihetkien tavoitteeksi asetin hoivan vastaanottamisen, pitkäkestoisemman keskittymisen, yhteiseen leikkiin mukaan pääsemisen ja mielihyvän sävyisen yhdessäolon lisäämisen. Jos epäonnistumisia tapahtuisi, niin pyrkimyksenä olisi nopeasti korjata tilanne niin, että Tiinan häpeän ja huonouden tunteet eivät kasvaisi liian suuriksi.

 Ryhmäleikkitilanne

Tiina, Tytti, Hertta ja Liisa aloittavat pienessä keittiönurkassa kotileikin. Itse istun tuolilla leikin äärellä. Roolit jaetaan ja Tiinan on vaikea ehdottaa itselleen mitään tekemistä. Kysyn onko perheessä kissaa. Tähän Tiina tarttuu ja sanoo minulle, että haluaisi olla juuri kissa. Tytön on vaikea ehdottaa sitä muille tytöille pelätessään luultavasti tulevansa torjutuksi (kuten usein oli käynyt), joten autan häntä kysymään sanomalla, että Tiina ihmettelee onko kodissa kotieläimiä. Tämän jälkeen Tiina kuiskaa kissa. Tämä sopii muille tytöille ja kissa pääsee mukaan leikkiin.

Kissa nukkuu paljon kodissa. Välillä Tiina haluaa olla jokin muu kuin kissa osaamatta kuitenkaan sanoa mikä. Yritän pitkittää hänen keskittymistään kissana oloon ehdottamalla syömistä ja ulkoilua. Olisiko kissalla nälkä? Entä onko äidillä aikaa käydä ulkoiluttamassa kisua? Perheen äiti miettii ja hakee kaapista syötävää kisulle.

Näin saadaan yhteys lasten kesken. Syötyään herkkunsa Tiina kissa saa hepulin ja heittää syömäkipon syrjemmäksi (näin usein tapahtuu aikuisen antaessa jotain Tiinalle), johon totean samalla tunteen intensiteetillä kuin Tiinan ilmaisema tunne on, että oho...taisipa kissalla olla kova nälkä. Mahtoiko sitä harmittaa - olikohan ruokaa liian vähän? Totean, että onneksi äiti on niin hyvä lohduttaja, että kissakin voi rauhoittua. Mennään ulos toisella kertaa.

Menen yhdessä toisen tytön kanssa silittelemään Tiina kissaa. Toinenkin tyttö tuli mukaan puhaltelemaan, jotta kisun olo helpottuisi. Tiina pystyi vastaanottamaan lohdutusta kaikilta meiltä siten, että hän kääriytyi tuomaani peitteen sisään. Näin kissa oli suojassa. Kissan ei tarvinnut hävetä, että hänellä oli tullut niin hankala olo, koska hänen kiukkunsa hyväksyttiin ja häntä autettiin toipumaan siitä. Kaikki ei epäonnistunutkaan.

Joka kerta leikin lopetus ennakoitiin aina hyvissä ajoin muistuttamalla, että Tiinan oma lempilelu odottaakin jo ryhmään pääsyä yhdessä Tiinan kanssa.

Analysointia

Tyttöjä oli neljä, koska kokemusteni perusteella kolmen lapsen ryhmä saattaa lisätä ryhmän ulkopuolelle jäämisen riskiä. Neljän lapsen ryhmä on vielä pienryhmä, jossa vuorovaikutussuhteita on riittävästi sosiaalisten taitojen oppimiseen. Joskus näinkin suuri määrä lapsia on toki liikaa.

Siirtymätilanteet lisäävät helposti lasten ahdistuneisuutta. Ne herättävät helposti hallinnan tunteen menettämisen pelkoa ja saattavat kytkeytyä esimerkiksi menetyksen kokemuksiin, joita myös Tiinalla oli taustalla useita. Tämän tietäen siirtymisiä helpotettiin myös Tiinan kohdalla esim. niin, että  pyrin tulemaan aina hyvissä ajoin,  jotta ehdin tavata lasta ja kertoa tulevasta leikistä ja siihen mukaan tulevista kavereista (useimmiten olivat samoja). Henkilökunta oli myös  ennakoinut käyntiäni jo edellisenä päivänä.

Tiinan siirtymiä helpotettiin myös ottamalla  tärkeä oma pehmolelu mukaan leikkihetkeen. Lelu siirtyi leikin loppuessa Tiinan mukana takaisin omaan ryhmään. Lopettamiset ovat usein hankalia ja lapsi saattaa mitätöidä koko leikkitilanteen ja mukavan yhdessäolon kavereiden kanssa. Näin myös kävi Tiinan kohdalla. Siirtymien suunnittelu oli todella tärkeää ja se vähän vähensi Tiinan jälkitunnelmia ja yhdessäolon sabotointia.

Näissä ryhmätuokioissa tarkoitukseni oli kuljettaa leikkiä eteenpäin ja saada se sujuvaksi siten, ettei pahempia epäonnistumisia suhteessa muihin lapsiin syntyisi. Tarjosin ehdotuksia ja jaoin Tiinan tunteita sekä kannustin leikissä eteen päin. Halusin myös, että näissä haavoittumiskohdissa koko ryhmä huomaisi Tiina hankalan olon ja auttaisi Tiinaa puhaltelemalla "huolia pois - ainakin pienemmiksi".

Sanoitin mahdollisia Tiinan tunteita kysymällä voisiko kyse olla harmituksesta. On tärkeä ehdottaa mahdollisia tunteita - vain ehdottaa, koska lapsen ajatuksista emme kuitenkaan voi olla varmoja. Tunteiden sanoituksen oli Tiinallekin oltava enemmän ihmettelyä.

Pyrin myös pitkittämään Tiinan keskittymistä yhteen rooliin, jolloin toisten lasten olisi helpompi seurata hänen ajatuksen kulkua. Usein juuri tytön ajatusten ja toiminnan hajanaisuus saivat kaverit luovuttamaan ja leikki tyrehtyi.

Hoiva oli Tiinalle tärkeää ja kissan roolissa hänen oli selvästi helpompi ottaa sitä vastaan mutta vain suojaavan peitteen sisällä.

Yhden onnistuneen leikkituokion jälkeen Tiina piirsi minulle kuvan itsestään kiitokseksi leikin onnistumisesta. Näin minä sen tulkitsin 😀 Onnistumisia tarvittiin toki paljon vielä lisää.

Leikkihetkiä jatkettiin kerran viikossa muutaman kuukauden ajan samaan aikaan, samassa paikassa. Tavoitteena oli myös, että ryhmän aikuinen ehtisi seuraamaan ohjaamaani leikkihetkeä ja näin siirtäisi saman tyyppistä ajatusta ja toimintaa ryhmän muihin hetkiin. Valitettavasti tämä ei useinkaan onnistunut, koska ryhmän aikuiset eivät ehtineet näihin hetkiin mukaan.

Tiinan turvallisuuden kokemus syntyi ensin pienessä ryhmässä, aikuisen avulla ja samojen tuttujen tyttöjen kanssa. Turvallisuuden tunteen lisääntyessä Tiinan oli helpompaa toimia isommassa ryhmässä. Turvallisuuden tunne ei enää samalla lailla hetkessä murentunut.

Hoivan merkitys turvattomissa kiintymissuhteissa kasvaneille lapsille on myös merkittävää. Hoivan elementtejä leikkiin voi saada esimerkiksi peitoista, rasvasta (pipien rasvaus), laastareista ja jostakin syömisestä vaikkapa rusinoista. Näitä kaikkia turvamateriaaleja käytettiin myös Tiinan leikkihetkissä.

Leikin jäsentäminen ja strukturoiminen on todella tärkeää turvallisuuden tunteen ja myös yhteyden syntymisen kannalta. Tyttöjen leikissä kerroin milloin oli aamu, päivä ja ilta. Valojen sammuttaminen ja sytyttäminen kuvasi hyvin eri vuorokauden aikoja ja loi ryhtiä ja raameja leikkiin lisää. 

Aikuisen tukema terapeuttinen leikki

Vapaan leikin hyödyt tunne-elämässään vaikeuksissa olevien lasten kohdalla ovat rajattomat. Itse toivonkin, että Tiinan tyyppisten lasten kohdalla kasvatuksen ammattilaiset keskittyisivät enemmän  vapaisiin tilanteisiin kuin ohjattuihin opetustuokioihin. Uskon, että aikuisen tukema vapaa leikki kehittäisi lasten tunteiden säätelyä paremmin. Sillä olisi myös terapeuttinen merkitys.

Aikuisen läsnäolo vapaassa tilanteessa tuo turvallisuutta. Tiinan tyyppisiä lapsia ei voi vain lähettää leikkimään toisten lasten kanssa ilman aikuista. Vapaat tilanteet ovat tunteissaan pulassa oleville lapsille pelottavia ja joskus aivan ylivoimaisia. Epäonnistumisen riski on liian suuri ja usein  epäonnistumisia on jo aivan liikaa.

Tarvitaan ymmärtävä aikuinen

Lapsen tunneaivot tulevat rauhoitetuiksi aikuisen ymmärryksellä ja hyväksynnällä, jonka jälkeen lapsen on helpompi ottaa aikuisen säätelyapua vastaan ja myöhemmin oman sisäistyksen kautta toimia itsekin säädellymmin. Myös mielihyvän sävyinen yhdessäolo lisääntyy. Näin kävi myös Tiinan kohdalla mutta syvemmin vasta pitämäni  vanhemman ja lapsen vuorovaikutusleikkijakson jälkeen. Yleisesti vuorovaikutusleikistä kerron otsikon Vuorovaikutusleikki alla.