Olen pääasiassa blogissani keskittynyt jakamaan ajatuksiani varhaiskasvattajille, joista tietysti myös alkuopettajat saattavat hyötyä. Haluan tässä yhteydessä kuitenkin tuoda tämän Belong luokka mallin laajemminkin opetuspuolelle miettiväksi, koska pidän tätä työskentelytapaa erittäin kiinnostavana.

Kouluissa joudutaan paljon pohtimaan miten parhaiten voidaan auttaa tunne-elämässään kuormittuneita oppilaita. Kanadassa tähän haasteeseen on kehitetty mielenkiintoinen opetusmalli. Mallissa näille lapsille tarjotaan kattavasti DDP mallin (DDP Dyadic Developmental Psychotherapy) PACE (Playful, Accepting, Curious, Empathic) työskentelyä ja luokasta tehdään turvapaikka. Mallista etusivun alaotsikon alla sekä kirjoituksen alla olevissa lähteissä. 

Emotionaalisesti oireilevat lapset siirtävät helposti oman kaaoksensa toisiin lapsiin ja siksi heille on järjestettävä ryhmiä, joissa heidän tarpeitaan pystytään paremmin huomioimaan. Nämä lapset tekevät kaikkensa, jotta lapset ja opettajat eivät pääse heitä lähelle. Lähtökohtana Kanadassa on, että toisenlaisessa opetusympäristössä lapsen oma kokemus itsestä ja muista on ehdottoman tärkeä muuttaa (Phillips, S. 2014).

Kuten aiemmasta tiedämme, että hyvä ”hoiva” herättää geenien käyttäytymistä, joka edistää sosiaalista liittymistä ja turvallisuuden kokemusta. Belong-luokka on kehitetty tarjoamaan tällainen ”turvapesä”, jossa jo turvallisuutta signalisoivia kasvoja on ympärillä paljon. Luokassa lapset saavat kokemuksia paljon turvasta, jotta he jossain vaiheessa pystyvät avautumaan ja ottamaan aikuisen läheisyyttä vastaan. Näitä hyviä kokemuksia on oltava erittäin paljon.

Rennicken (2016) mukaan kiintymyskeskeisessä opetuksessa on siis tärkeää PACE-ilmapiiri. Lyhyesti kertauksena siinä käytetään leikkisyyttä, joka luo kepeää ilmapiiriä ja antaa lapselle kokemuksen, että hänen läsnäolostaan nautitaan. Kommunikoinnin ei pidä olla luennoivaa ja saarnaavaa vaan enemmän toveruuden tunnetta luovaa. Yllätykset saattavat olla merkittäviä suhteen suunnan muutoksessa. Hyväksyntää on se, että lapsen ajatukset, tunteet ja toiveet tulevat vastaanotetuiksi ja hyväksytyiksi ilman, että niitä yritetään muuttaa. ”Kaipasimme sinua eilen”, ”Olet minulle tärkeä”. Utelias ilmapiiri on ihmettelyä ja tutkimista. ”Mikä ihme saa sinut noin vihaiseksi”. Empatia viestii lapselle, ettei hän tule tuomituksi. ”En osaa kuvitellakaan, miten rankkaa se on ollut sinulle”. PACE ilmapiiriin kuuluu myös häpeän purkaminen, jota olen käsitellyt aiemmissa kirjoituksissa. Non-verbaalista viestintää korostetaan – virittäydytään sanattomasti, lempeästi.

Belong luokka - DDP into Classroom

Belong luokka on kehitetty kiintymyshäiriöistä ja traumasta kärsiville lapsille.

https://ddpnetwork.org/backend/wp-content/uploads/2014/01/DDP-in-schools-Sian-Phillips-24.01.14.pdf

https://www.traumainformededucation.ca/belong

https://ddpnetwork.org/about-ddp/dyadic-developmental-practice/ddp-schools/

Sian Phillips, Ph.D. on aloittanut ohjelman 2013 Kanadassa yhteistyössä koulujen, sekä lasten ja perhepalveluiden kanssa.

Luokalla on 8 lasta ja kolme kokopäiväistä työntekijää; Opettaja, koulunkäyntiohjaaja sekä lapsi- ja nuorisotyöntekijä. Teamin on mahdollisuus jatkuvasti saada tukea sosiaalityöntekijältä, psykologilta, ja toimintaterapeutilta.

Kaikilla työntekijöillä on DDP koulutus ja Dr. Phillips toimii heidän ohjaajanaan. Työryhmän jäseniltä vaaditaan erittäin hyviä suhteita toinen toisiinsa. Belong - ajatus perustuu luottamukseen ja turvallisuuteen. Tärkeintä on vuorovaikutus – ei opetus. Kommunikointi keskittyy positiiviseen ilmaisuun. Lapsia puhutellaan kauniisti esimerkiksi; ”Olet hieno, uskomaton, loistava oppilas ja kiitos, että olet niin hieno oppilas”.

Vanhemmat/huoltajat ovat ohjelmassa tiiviisti mukana. Ennen oppilaiden ohjelmaan valitsemista vanhemmilta vaaditaan sitoutumista ns. perhetyöpajoihin, joissa heitä ohjataan PACEn käyttöön ja ymmärtämään, mitä lapsen vaikean käytöksen takana on. Vanhemmat kutsutaan säännöllisesti osallistumaan kiintymyskeskeiseen työskentelyyn lapsen kanssa. Kouluhenkilökunnan ja vanhempien kesken arvioidaan lapsen, vanhempien ja opettajien työskentelyn kehitystä ohjelman alussa keskivaiheilla ja lopussa. Lisäksi kartoitetaan läsnäoloa, painoa, pituutta, lukutaitoa, matemaattisia taitoja ja käytöstä.

Ohjelmassa keskitytään akateemisiin taitoihin vasta, kun oppilas on alkanut luottamaan koulun aikuisiin. Koulun alkaessa keskitytään tarinan kerrontaan ja painotetaan paljon leikkiä ja erilaista aistitoimintaa.

https://www.amazon.com/Connecting-Kids-Through-Stories-Narratives/dp/1849058695

https://www.jkp.com/uk/using-stories-to-build-bridges-with-traumatized-children.htmlmn

Erityisesti vahvistetaan aivopuoliskon oikean aivopuoliskon toimintaa ennen kuin siirrytään vasemman aivopuoliskon asioihin. Lapsia autetaan ymmärtämään, miten aivot toimivat ja miten ne vaikuttavat käytökseen. Oppilaat alkavat vähitellen ymmärtää, miksi he menettävät malttinsa, joka näkyy tunteen purkauksina tai takertumisina asioihin. Lapset oppivat mistä stressi tulee ja miten se heihin vaikuttaa.

Opettajat eivät keskity kapea-alaisesti lapsen käytökseen vaan he puhuvat paljon emotionaalisesta turvallisuudesta, koska ymmärretään, että lapsi on erittäin herkkä kokemaan häpeää. Belong työskentelyssä ajatellaan, että lapset eivät voi olla itsenäisiä ennen kuin he oppivat olemaan riippuvaisia toisista. Opettajat sallivat oppilaiden olla fyysisesti, emotionaalisesti ja kognitiivisesti riippuvaisia aikuisista vaikka he kykenisivätkin toimimaan itsenäisesti. Aikuinen on aina vastuussa suhteen korjaamisesta konfliktitilanteiden jälkeen. Nämä lapset harvoin osaavat leikkiä, joten leikkiä korostetaan. Lapset opetetaan kokemaan positiivisia tunteita ja pitämään hauskaa mutta myös rauhoittamaan negatiivisia tunteita. Tässä apuna on mm. päivittäiset 12 minuutin mindfullness - harjoitukset.

Tulokset ohjelman toimivuudesta kertovat, että reilun vuoden aikana on havaittu merkittävää parannusta itsesäätelytaidoissa ja kognitiivisissa taidoissa. Luetun ymmärtäminen on myös kehittynyt niin, että kaikki lapset ovat ikätasolla tai sen yli. Lasten sympaattinen hermosto on rauhoittunut ja aivokuoren etuosat ovat vahvemmin käytössä. Tässä joitakin opettajien kommentteja lapsille, joita olen poiminut Rennicken (2016) näyttämistä videoista:

• ”Olemme olleet niin negatiivisia sinua kohtaan – ei varmaan tunnu kivalta – olen tosi pahoillani

• ”Olen pahoillani, että teistä tuntuu tuolta”

• ”Onko ok, että tarkistan vointisi, koska olemme huolissamme sinusta”

• ”On tärkeää, että ymmärrät, että me voimme auttaa sinua”

• ”Kaikki lapset tarvitsevat erilaisia asioita – teillä on erilaiset silmät, hiukset jne.”

• ”Välitän liian paljon sinusta, jotta antaisin sinun mennä sellaiseen tilanteeseen, joka on sinulle liian vaikea”

Belong - luokan aikuisten on tunnettava oma kiintymystaustansa ja siihen vaikuttavat asiat. Opettajalla on oltava sellainen tausta, että hän pystyy luomaan syvän riippuvuussuhteen lapsiin. Hänen on ennakoitava lapsen tarpeita ja kyettävä vastaamaan niihin. Fyysinen läheisyys on hyvin tärkeää yhteyden ylläpitämisessä. Opettajien on opittava sellaisissa hätätilanteissa, kun omat tunteet tulevat ylivoimaisiksi tarkkailemaan omia kehollisia reaktioitaan ja myös säätelemään niitä. Aikuisten on hyvä valmistautua tulemaan järkytetyiksi ja torjutuiksi. Lasten käytös ja kohtelu saattavat olla erittäin rajua. Näissä tilanteissa erityistyöntekijöiden konsultointi onkin tärkeää.

Muistutukseksi, että työskentelyn periaatteita ovat mm., että ollaan lähellä, kun lapsi käyttäytyy huonosti, lasta autetaan kohtaamaan stressaavia tilanteita yhdessä aikuisen kanssa ja säröt suhteessa korjataan nopeasti. Huumoria viljellään ja käytetään PACEa.

Kun lapsi on toipunut riittävästi, hänet siirretään takaisin omaan yleisopetukseen. Belong luokan aikuiset saattavat oppilaan yleiseen opetukseen jopa jo puolen vuoden päästä, yleisemmin vuoden päästä. Ohjelman opettajat ovat sekä lapsen mukana ja ohjaavat opettajaa riittävän pitkään siirtymisen yhteydessä.

Kirjoituksen anti on koottu suurimmaksi osaksi Tampereella järjestetyn  Courtney Rennicken 2016 seminaariluennosta;  Kiintymyskeskeinen opetus. Seminaarissa oli  yllättävän paljon myös opettajia paikalla. 

Yleinen turvasuunnitelma sosiaalis- emotionaalisesti oireileville lapsille (Golding 2014)

• huomaa mahdolliset laukaisijat, mukaan lukien tilanteet, hajut, äänet ja näköärsykkeet

• tunnista merkit siitä, että lapsi kokee olonsa turvattomaksi - sisältää sensoriset laukaisijat kuten kovat äänet, tungeksivat lapset, ahdistavat vaatteet

• tarkkaile millaista lapsen käyttäytyminen on, kun hän ylivirittyy? Esim. imee vaatteita, keikkuu tuolilla

• suunnittele kuinka lapsi kertoo tuen tarpeen esim. erityinen sana, kortti, jonka lapsi laittaa pöydälle, lähtee luokasta ennalta sovitulla tavalla?

• selvennä kuka tukee lasta näinä aikoina?

• suunnittele missä lapsen turvapaikka on koulussa tai luokassa?

• suunnittele mitä rauhoittavaa toimintaa on lapsen saatavilla? Muista kotoa siirtyvät turvalelut

Alaotsikon alla tapausesimerkki:

https://www.erkkaope.fi/451459611

Toisen alaotsikon alla kysymyksiä, joiden avaulla voi pohtia omaa kiintymyssuhdetta suhteessa omiin lapsiin sekä ammattilaisena yleisesti lapsiin.

https://www.erkkaope.fi/451984853

Jos toivot koulutusta ja/tai konsultaatiota PACE menetelmän käyttöön  tai tunne-elämässään kuormittuneiden lasten ja/tai vanhempien kanssa työskentelyyn  ota ihmeessä yhteyttä sähköpostilla.    marjut.stubbe@gmail.com

Lisää tietoa DDP koulutuksista ja DDP aiheisista kirjoista saat tästä:

https://pt-kustannus.fi/

Voit myös katso miten PACEa sovellettuna voi käyttää vanhempien kanssa keskustelussa.

https://www.erkkaope.fi/452020682

Lähteitä:

Becker-Weidman, A. (2013). DDP-Aapinen. PT-kustannus. Tampere.

Golding, K. S., Fain, J., Frost, A., Mills, C., Worrall, H., Roberts, N., Durrant, E. and Templeton, S. 2013. Observing Children with Attachment Difficulties in School. ATool for Identifying and Supporting Emotional and Social Difficulties in Children Aged 5-11. London and Philadelphia. Jessica Kingsley.

Golding, K. & et al. 2013. Using Stories tuo Build Bridges with Traumatized Children. Jessica Kingsley Publishers. England.

Hughes, A. Daniel 2011. Kiintymyskeskeinen vanhemmuus. Toimivuutta kasvatukseen. Tampere PT-Kustannus.

Hughes, D.2015. Kiintymyskeskeinen perheterapia – vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia. Tampere PT-Kustannus

Hughes, D. 2011. Vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia. Vaurioituneiden lasten ja nuorten hoito. Luentomateriaali.

Rennicke, C. 2016. Seminaari Luottamuksen ja hoivan lukkojen avaaminen. Kiintymyskeskeinen kasvatustyö sijaishoidossa ja koulussa. Luentomateriaali.