Tässä kirjoituksessa kuvaan sitä, mitä tapahtuu aivoissa, kun vuorovaikutus on hyvää ja mitä silloin kun se ei ole toimivaa.  Alaotsikon alla tulen kertomaan enemmän aivoihin vaikuttavista välittäjäaineista ja aivoalueista.

Kun aivot ovat "lukossa"

Mitä silloin tapahtuu? Usein kyllä huomaammme, kun emme saa yhteyttä toiseen ihmiseen tai henkilö puolustautuu voimakkaasti tai itse joudumme puolustusasemiin. Esim. ristiriitatilanteissa, kun myönteinen yhteys toiseen katkeaa ja yhteys ihmisen tiedostavaan aivo-osaan häviää, kenties putoamme itse kontaktista voidaan sanoa, että  aivot menevät hetkellisesti ns. lukkoon.

Lapsen kokemuksista riippuu miten helposti menetämme häneen yhteyden. Aivot mukautuvat ja säilyttävät yhteyden helpommin, jos lapsi on kokenut hyvää huolenpitoa lapsuudessaan. Jos lapsella on luottamus pohjalla, suhde aikuiseen toimii kielloista ja rajoituksista huolimatta - aivot ikään kuin ovat avoinna ja joustavat. 

Taas vaikeissa olosuhteissa kasvaneilla lasten saattaa olla vaikea hyväksyä rajoja ja myös läheisyyttä, kun heillä ei ole luottamusta hyvään suhteessa oloon, jolloin aivot herkästi sulkeutuvat. Lapsi epäilee eikä luota aikuiseen ja oppiminenkin vaikeutuu, jolloin myös ns. hyvien välittäjäaineiden oksitosiinin, dopamiinin ja opioidin kulku estyy - aivot estyvät toimimasta täydellä kapasiteetilla.

Kun lapsi on "sulkeutuneessa aivotilassa" ns. vastustus moodissa,  aikuisen on tärkeä tunnistaa käyttäytymisen takana olevia piilotettuja tunnetarpeita, yleensä hätää, joka saattaa esim. ilmentyä aggressiivisena käytöksenä, välinpitämättömyytenä, provosointina tms.

Luomalla lämmin ja hyväksyvä ilmapirii aikuisen on mahdollisuus saada vastustava lapsi tuntemaan turvallisuutta ja luottamusta niinkin paljon, että esim. lapsen kipeät tunteet voivat nousta esiin, jolloin aikuisen on mahdollisuus tarjota lohtua, tukea ja yleensä hyvää yhteyttä. Tällöin aivot ovat vastaanottavaiset. Samalla lapselle annetaan kokemus, että ahdistusta voidaan helpottaa. Aivojen mielihyväjärjestelmä käynnistyy, aivojen hälytystila laskee ja myös oppimiseen jää voimavaroja.

Herkästi luottamuksen menettävillä lapsilla ahdinkotilanne voi syntyä esim. luokkatilanteessa niin nopeasti, että aikuisen on mahdotonta sitä huomata saatikka  ennakoida tilannetta. Pieniä vihjeitä varmasti on ollut näkyvissä mutta opettaja ei niitä välttämättä ole huomannut ja siksi ne monasti tulevat suurena yllätyksenä.

Tällaisessa tilanteessa lapsen helposti hälytystilaan menevä mantelitumake reagoi sadasosa sekunneissa, jolloin suojamuuri nousee ja käytös muuttuu. Ainoa mahdollisuus rauhoittaa lapsi, on korjata tilannne todella nopeasti herkällä ja ymmärtävällä suhtautumisella. Se ei ole helppoa, sillä usein nämä lapset ovat oppineet peittämään ja tukahduttamaan kaiken lohdun tarpeen ajatuksella "en tarvitse muita" ja he tekevät kaikkensa myös provosoidakseen aikuista.

Aikuisen lämpimällä kohtaamisella ja puolustusta vähentävällä ja reagointitavalla voi lapsi yllättyä uudenlaisesta aikuisen lähestymistavasta ja puolustus saattaa vähetä. Lapsi saa korjaavan ja uudenlaisen kokemuksen yhdessäolosta. "Tuo on varmasti rankkaa", "anteeksi, etten ehtinyt huomioida avun tarvettasi aiemmin", "on tärkeää, että ymmärrät, että voimme auttaa sinua" jne.

Nopeasti "syttyvät" tilanteet ovat aikuisellekin yllättäviä ja hämmentäviä. Aikuinen saattaa itsekin joutua puolustusasemiin (kuten myös vanhempien kanssa työskentelyssä ks. etusivulla tästä aiheesta viimeinen kirjoitus). Lapsen käyttäytyessä epäkunnioittavasti saattaa aikuisen olla vaikeaa myötäelää lapsen kokemusta. Opettajan ja kasvattajan vastatunteet heräävät ja lapsen "huono käytös" herättää ärtymyksen ja empatiakyky häviää. Myös aikuisen aivot menevät "lukkooon", aivojen tunnejärjestelmä aktivoituu ja osa isosta aivokuoresta "kytkeytyy hetkellisesti pois päältä". Silloin aikuisen aivot eivät enää toimi huoltapitävinä ja yhteys lapseen katkeaa.

Aikuisen/opettajan on tärkeää tunnistaa oma tunnetilansa huolimatta torjunnan kokemuksesta. Nämä ovat kuitenkin niitä momentumia, jolloin lapsen saadessa välittävän ja ymmärtävän kohtaamisen, voidaan lapselle tarjota kokemus toisenlaisesta yhdessäolosta. Tällainen lapselle uudenlainen ja hämmentävä kokemus voi muuttaa koko suunnan lapsen ja aikuisen suhteessa.

Opettajan omalla taustalla, omalla kiintymystyylillä ja tietysti myös osaamisella on valtava vaikutus siihen, miten hän pystyy kohtaamaan epäkunnioittavaa ja aggressiivistakin käytöstä. Aikuinen, joka pystyy omalla rauhallisuudellaan ja ymmärtäväisyydellään kohtaamaan lapsen näissä todella epäkiitollisissa tilanteissa on mahdollisuus lisätä tuntuvasti lapsen turvallisuuden tunnetta ja vaikuttaa pysyvästikin lapsen tunnereaktioihin.

Opettajan ja kasvattajan on syytä rakentaa omaa tukiverkostoa erityisesti tilanteissa, joissa hän tietää kohtaavansa haastavia tilanteita omassa ryhmässä olevien lasten kanssa. Ymmärryksen ja hyväksynnän käyttö myös itseä kohtaan on välttämätöntä ja siksi apua ja tukea on hyvä pyytää pysyvissä kuormitustilanteissa.

Muistaa pitää, että vaikutamme aina lapsiin joko hyvin tai huonosti joko reagoimalla tai reagoimattomuudella. Vaikutamme aina.

Tässä miten pohtia omaa kiintymyssuhdetta:

https://www.erkkaope.fi/451984853

Seuraavaksi alaotsikko Välittäjäaineet.

https://www.erkkaope.fi/450100228

Baylin, J. 2013. Seminaari Hyvät Yhteydet. Henkilöiden välinen neurobiologia ja aivot lapsi-vanhempi-hoitosuhteessa. Lukkiutuneesta luottamuksesta yhteyden rakentamiseen. Luentomateriaali.